lauantai 31. lokakuuta 2015

Jälleen kerran perusvaatetta

Jostain syystä meidän lapsille iskee syksyllä kasvukausi, ja kaikki vaatteet jää kerralla pieniksi. Tätä perusvaatetta tulee sitten kausittain urakoitua sarjatyönä.
Kiva oli huomata, että viimein olen saavuttanut sen tilanteen, että perusvaatteet saan tehtyä alusta loppuun niin, että voin olla aikalailla täysin tyytyväinen lopputulokseen. Virheettömiä nämä ei ole, mutta niin kivoja, että kehtaan mainostaa omatekemiksi. :)

Esikoiselle suloisesta kissanpentutrikoosta Pupunen-kaavalla paita koossa 122 (!!!). Vähän on hihoissa kasvunvaraa, mutta nuo pussitetut hihansuut asettuu kivasti ylimääräisenkin pituuden kanssa. Kangasta leikellessä huomasin, että esipesussa jotkut kohdat on ottanut haaleasti punaista väriä itseensä. Samassa koneellisessa oli muitakin uusia kankaita pesussa, enkä muissa huomannut värin tarttumista samalla tavalla.



Keskimmäiselle muutama paita Little lamb-kaavalla koossa 110, ensimmäisenä lentokoneita. Tämän kanssa tuli ajatusvirhe. Leikkasin hihat niin pitkäksi, että voin resorin sijaan kantata ne reunasta. Seuraavana päivänä jatkoin ompelua, ja mietin, että kumma kun unohdin ne resorit leikata valmiiksi, ja laitoin nuo ohjeen mukaiset leveämmät kappaleet jatkoksi. Helmakäännettä viimeisenä tehdessä vasta välähti, että hihansuut piti kantata, ja nyt pituutta on ihan liikaa. En jaksanut enää purkaa, vaan käytetään tätä alkuun sitten hihat käännettynä. Mahtuupahan kauan!



Kaikkiin näihin paitoihin tein litteät raglansaumat, ja myös pääntie samalla tavalla. Ompelin suoralla joustavalla yhteen, avasin saumat ja ompelin päältä taso-ompeleella. Tällä tavalla tuo niskaan tuleva kohtakin on aivan unelman litteä. Pääntien kanttikaan ei ole niin kankea, kun kerroksia tulee yhteen kohtaan vähemmän.







Lopuksi vielä kesimmäiselle pitkikset.


sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Onnistunut ylläri

Kummipojan äiti ihastui joskus tähän kuosiin erityisesti tällä väriyhdistelmällä, mutta liian myöhään, sillä Noshilta oli tästä kankaasta ommellut valmiit vaatteet jo loppuneet, eikä mistään tahtonut löytyä edes käytettynä näitä. Selailin Facen myyntiryhmiä hänen puolestaan, mutta ei tärpännyt.
Nyt joku aika sitten bongasin Skoottereita monessa eri värissä Kangaskapinasta, ja päätin yllättää tämän ystäväni. :) Eilen sain viedä yllätyksen saajilleen, kummipojalle David-kaavalla ommellun paidan (lisäyksenä neppihalkio) ja äidille pipon. Vastaanotto oli erittäin iloinen!





Samaan postaukseen ymppään omalle keskimmäiselle ommellun välikausipipon. Poika itse valitsi yksivärisen joustofroteen pipoonsa, ei kelvannut raidat tai autokuosit. Vuorina trikoo, korvien kohdalla pul-palaset tuulensuojina, tähtitikkaus piristeenä ja huipulla tupsu. Kaavana Muraveinik jota on madallettu otsalta ja niskasta, niskan madallus olisi saanut jäädä melkeipä kokonaan pois. Lipareita myös pidensin vähän, että mahtuu kypärämyssy tarvittaessa alle, ja neppi kuristamatta kiinni.



torstai 8. lokakuuta 2015

Ompeluharjoituksia

Tällä viikolla olemme koulussa harjoitelleet tarkkaa ompelua. Paperille on piirretty kaulus, mihin piti tehdä tikkaukset mahdollisimman tasaisesti. Ylin on tehty rauhallisesti, loput vauhtia aina lisäten. Aika lujaa teollisuuskoneilla pääsee..
Kankaanpalasta piti ommella ääriviivat esiin mahdollisimman tarkasti. Tuli mieleen ala-asteen ompeluajokortin suorittaminen. :)


Yhtenä harjoituksena meidän piti etsiä lehdistä kymmenen kuvaa, missä näkyy kankaan päälle ommeltu tasku. Liimasimme kuvat kollaasiksi, ja niistä piti valita yksi tasku.


Valitusta taskusta piirsimme itse kaavat ja ompelimme mahdollisimman samanlaisen, kuin kuvassa. (Nyt koneelta katsottuna en olekaan varma, onko mallin päällä olevassa paidassa taskun alareuna suora vai kulmikas.) Omasta taskustani puuttuu vielä nappi ja napinläpi, sillä koulun napinläpikoneen käyttö onkin toinen juttu. Paljon saan vielä taskuja harjoitella, ennen kuin olen tyytyväinen!



Lopuksi vielä mallikuva ja poikkileikkauskuvat, tottakai.



Tämä harjoitus oli ihana! Perinteinen hirsimökkitekniikalla valmistettu tilkkutyö, omani taipui tyynynpäälliseksi. Kankaat on keskusneliötä lukuunottamatta omista kätköistä. Mukavan joutuisaa ja koukuttavaa puuhaa, näitä voisi tehdä lisääkin harkitummilla kankailla.





maanantai 5. lokakuuta 2015

Sata salamaa...

Sattuneesta syystä keskimmäisemme kuulee tuon otsikon laulun omalla tavallaan.
Keräsin äitipisteet kotiin, ja ompelin Kangaskapinasta tilatusta trikoosta Salama-fanille hupparin sausage dog-kaavaa soveltaen koossa 110. Kokoa vähän reilummin, että mahtuu varmasti kauan. Tuplahihat on vain hämäystä, koko huppari on ommeltu yksinkertaisesta trikoosta.
Helppo perushuppari (helposti myös katkesi huppua ommellessa kaksi neulaa, onneksi suttuisen kohdan sai kätevästi peitettyä merkkilapulla), mutta jujuna tässä onkin hupun keskisauma.



En halunnut saumuriompeleen näkyvän päällepäin, ja trikoisessa hupparissa vuoritettu huppu on helposti liian tönkkö. Ompelin hupun kappaleet ensin nurjat puolet vastakkain yhteen, käänsin hupun oikein päin ja ompelin sauman "pussiin" sisään, lopuksi tikkasin joustavalla suoraompeleella heiluvan osan nätisti huppuun kiinni.


Nuorimmasta on myös kasvamassa oikea automies. Harvoin poika leikkii muulla kuin autoilla, ei puhu eikä kävele, mutta osaa kyllä päristellä niinkuin autot.
Trikoiseen peruspaitaan (kaavana se iänikuinen sama baby basics koossa 74) tein elämäni ensimmäisen silityskalvokokeilun. Kalvot tilasin kankaiden yössä Tikkaus ja Tarvikkeelta. Kuva on hillittömän mielikuvitukseni tuotos suoraan googlesta näyttöä vasten paperille läpi piirrettynä. Kuopuksen kommentti paitaan oli silmät ympyräisinä painokkaasti lausuttu "Öh".


lauantai 3. lokakuuta 2015

Fantasialinnut-projekti

Jyväskylässä järjestetään joka vuosi Valo virtaa-tapahtuma, mikä on osa suurempaa Valon kaupunki-kokonaisuutta.
Tänä syksynä me ensimmäisen vuoden artesaaniopiskelijat pääsimme suunnittelemaan ja toteuttamaan pienissä ryhmissä fantasialintu-teoksia Tourujoen varteen.

Alla olevassa kuvassa näkyy meidän ryhmän eri suunnitelmia, valitun suunnitelman tarkempi hahmotelma, materiaalilista ja vähän teoksen ideaa kerrottuna sanoin.



Lintujen rungot teimme kanaverkosta, nokkiin ja toisen linnun jalkoihin käytimme rautalankaa.




Lintujen rungot ja maapallomuna pesässään paikalla, mihin aluksi suunnittelimme niiden tulevan. Lopullinen, tilavampi paikka tuli joitakin metrejä sivuun.



Lintujen ympärille ripustimme oksiin valokuituja, mihin liimattiin cd-levyn palasia. Tavoitteena oli saada ympäristöön pientä kimallusta luomaan taianomaista tunnelmaa.



Pesän teimme myös kanaverkosta, ja päällystimme sen hallaharsolla. Linnut saivat ylleen myös hallaharsoa, paperimassatäytteiset nokat maalattiin hopeisella maalilla ja pyrstöön kiinnitimme hallaharsoa, valokuitunauhaa ja valkoisia askarteluhöyheniä. Maapallo muotoiltiin kanaverkosta, päällystettiin paperisuikaleilla ja liisterillä, ja maalasin sen akryyliväreillä. Vauvanpeitto maapallon päällä on tehty myös hallaharsosta, virkkasin sen reunaan yksinkertaisen simpukkapitsin. Lintujen ja pesän sisälle pujottelimme valosarjat.




Viimein pääsimme viemään teoksen omalle paikalleen odottamaan pimeän tuloa. Yltyvä myrsky pisti pelkäämään illan onnistumista, mutta onneksi tuuli ei ottanut näihin kovin pahasti.



Tämä oli se hetki, mitä olimme odottaneet koko syksyn! Ihmisiä oli tapahtumassa paljon, ja kaikki teokset näyttivät upeilta. Kyllä kannatti osallistua! :)