Viileän rento kesäasu

Kevään viimeinen koulutyö ennen työharjoitteluja!
Tehtävänanto oli suunnitella ja valmistaa kesäasu, inspiraation lähteenä toivottiin käytettävän Kankaan tehtaan miljöötä, missä koulumme sijaitsee.
Ajattelin heti, että housut tahdon tehdä, sellaiset unelmankevyet lököhousut, mitkä ei kiristä mistään. Housujen kaavojen piirtämistä emme kuitenkaan vielä alkaneet harjoitella, joten lähdin yläosasta liikkeelle.

Vesiputouspääntien kuosittelu vaikutti mielenkiintoiselta, ja sitä yritinkin alkuun tehdä. Noin periaatteessa se onnistui, mutta hihattomassa versiossa kangas jäi aina kainalon alta lörpöttämään. Kaventelin ja sovittelin, mutta en saanut sitä istumaan toivotulla tavalla. Kaavapohjana tässä oli valmis peruskaava, eli ei omilla mitoillani tehty.
Turhauduin, ja vaihdoin suunnitelmaa.



Tässä välissä lapset sairastui ties kuinka monenteen flunssaan, joten jatkoin työskentelyä kotona. Kuten kuvasta näkyy, kuopuksen apu oli korvaamaton...
Nyt otin pohjaksi omilla mitoilla tehdyn neuleen peruskaavan, millä tein myös tuubikauluspaidan.
Avarsin hieman pään- ja kädenteitä, pilkoin kaavan osiin ja asettelin tähän malliin:

Koulussa olen oppinut sen, että aina kannattaa tehdä ensin proto.
Proto näytti hyvältä (muokkasin vielä hieman kädenteitä ja lisäsin muutokset kaavaan) joten uskalsin saksia varsinaisen kankaan.
Kyllä on istuvuus ihan toista luokkaa omilla mitoilla tehdyssä kaavassa, kuin valmiissa! Tuleekohan valmiskaavoja enää käytettyä kovin paljoa? Ei varmaan sen jälkeen, kun olen saanut enemmän kokemusta kuosittelusta.
Toisen kyljen poimutukset antaa mukavasti väljyyttä etukappaleella, ei paita nuole mahaa niin tiukasti. Liikkuessa tämä viskoositrikoo elää ihanasti, yhteen kuvaan on vaikeaa vangita koko ilmettä.
Pään- ja kädenteillä kaitalehuolittelut, helmaan lisäsin leveän kaitaleen.

Halusin kuitenkin edelleen lisäksi tehdä ne housut, mistä oli jo tarkka visio päässä. Valmista kaavaa ei tietenkään ollut, eikä edes valmista sivusaumattomien leggingsien kaavaa aikuiselle. Selailin hetken kahta ainoata Ottobre Womania mitkä minulla on, ja päätin ottaa työn alle simppelien pillifarkkujen kaavan.
Vyötärön linjaa mukaillen piirsin sekä etu- että takalahkeen vierekkäin, jolloin sain kerralla sekä sivusauman pois, että lahkeeseen väljyyttä.
Väljyyttä ei vielä ollut kuitenkaan tarpeeksi, joten pilkoin kaavan pitkittäissuunnassa muutamaan osaan ja levitin hieman.
Mitoitin tämän niin, että yhdestä trikoon täysleveydestä saisi koko housut, eikä kovin isoja paloja jäisi tilkkulaatikkoon pyörimään.
Kuvassa näkyy nyt pitkä versio lahkeesta, piirsin siihen vielä pohjepituuden lisäksi.
Vyötärölle ja lahkeensuihin tulee suorakaiteen muotoiset kaitaleet, niiden koko riippuu hieman kankaan joustavuudesta.

Facen Saumanvara-ryhmässä törmäsin nerokkaaseen napinläpeen, minkä halusin ehdottomasti kokeilla käytännössä näihin housuihin.
Vyötärökaitaleen oikealle puolelle asetin tehostevärisen tilkun, merkkasin reiän kohdan ja ompelin lyhyellä suoralla tikillä ympäriinsä pari kierrosta. Leikkasin reiän keskelle, ja varovasti kulmiin asti pienet nippaisut.

Käänsin tilkut nurjalle ja silitin.

Tikkasin ympäriinsä parin millin päästä reunoista ja leikkasin ylimääräiset kankaat pois.

Näin siistiltä kuitenkin näyttää oikealta puolelta. Tässä ohuessa kankaassa tehosteväri ei kyllä tehosta reikää yhtään, vaan häviää piiloon. Mutta siisti on! :)
Nauhat tein vielä ylimääräisestä suikaleesta kääntämällä sen kolminkerroin ja ompelemalla tasosaumurilla päältä.

 Koska housujen jälkeen jäi vielä kangasta sopivasti pipon kokoinen tilkku, koitin pikaisesti kaavoittaa lörppäpipon harpin avulla. Harmi, ettei nyt ole kaavasta kuvaa, mutta se on hyvin yksinkertainen piirtää. Piposta tuli sopiva, ja lörppämalliin käy loistavasti tämä valuva trikoo!
Nyt en sitten malta odottaa kesää enää ollenkaan.

Koko setin kankaat tilattu Kangaskapinasta, iso kiitos heille nopeasta toimituksesta!
Ps: se Kankaan tehtaan alue näkyy vaatteissa värisävyissä, keveydessä (koulun ikkunat on ihanat, isot ja valoisat) ja housujen kankaan aavistuksen rouheassa pinnassa.

Hame omilla mitoilla

Tämän hameen aloitin jo ennen joulua, mutta sain valmiiksi vasta muutama päivä sitten.

Tätä aloittaessa vanhalta koululta oli viety uuteen jo paljon tavaraa, kuten leikkuupöydät ja osa ompelukoneista, mutta kyllähän tämä näin lattiallakin meni. :)

Hameen kuosittelin oman peruskaavan pohjalta. Halusin yksinkertaisen arkihameen, missä olisi väriä. Onhan tämä hurjan pinkki! Materiaali joustofarkkua.

Sivuissa on huomaamaton sauma. Etu- ja takakappaleet jaoin osiin, ja niiden saumoihin upotin sivutaskut.

Takana hetken mielijohteesta Kvk:lta ostettu pitsivetskari, kun ei ollut vielä tarpeeksi pinkkiä. ;D Myös joustofarkku on samasta paikasta.

Kun saimme tehtävänannon hameeseen, teemana oli kierrätys. Loppumetreillä vielä tuskailin, että mikä se kierrätetty elementti tässä olisi, kunnes keksin vyötärökaitaleen vuoriin laittaa vanhaa tyynyliinaa.

Hameen istuvuus on hyvä, tulee varmasti kesällä käytettyä.

Muotoilu- ja kuositteluharjoituksia

Koulussa olemme päässeet tutustumaan sovitusnuken päälle muotoiluun. Tässä ideana on se, että mittojen ottamisen, kaavojen piirtämisen ja kuosittelun sijaan muotoillaan vaate suoraan sovitusnuken päälle. Me teimme rintamuotolaskoksen näissä harjoituksissa kahdella eri tavalla.

Harjoittelimme myös hihojen kuosittelua piirretyn mallikuvan perusteella. Kuvasta piti osata katsoa, kuinka hiha poikkeaa peruskaavan hihasta, ja tehdä sitten tarvittavat muutokset. Tässä näkyy hiha, missä on runsaasti väljyyttä ja poimutuksia sekä olalla, että hihansuussa.
Tähän harjoiteltiin myös rannekkeen ja halkion tekoa.

Tässä erilainen hiha kuositeltuna ja valmiina.

Kauluksia piti tehdä kaksi erilaista, toinen tämä perinteinen kaulurikaulus...

... ja toinen irtokaulus kunnon liehukkeilla. :)

Näiden myötä taisin löytää oman sisäisen näpertelijän! Millintarkka työ on hermoja raastavaa, mutta erittäin palkitsevaa onnistuessaan!

Puuvillan värjäystä

Koulussa olemme tammikuun aikana värjänneet puuvillaa reaktioväreillä. Tässä menetelmässä ideana on saada väri reagoimaan kankaan kuidun kanssa niin, että väristä tulee pysyvä. Lämpötila pidetään koko prosessin ajan noin 40 asteessa, mutta aivan lopuksi vaate keitetään muutaman kerran, jotta kaikki ylimääräinen väri saadaan pois.

Me värjäsimme ennen joulua tehdyn trikoopaidan, ja ennen paidan värjäystä harjoittelimme eri sävyjen tekemistä ja sidottujen tilkkujen, eli plangien tekemistä.
Minun haaveeni oli saada aikaan sellainen peruspunainen väri. Sitähän ei valmiina ole, vaan se on yritettävä sekoittaa pinkinpunaisesta ja oranssinpunaisesta. Syvempään sävyyn saa myös laittaa ripauksen sinistä tai mustaa.
Tein kolme eri lientä metsästäen täydellistä punaista, mutta ajan lähetessä loppuaan mun oli otettava riski ja upotettava huolella tehty paita liemeen, minkä tuloksesta en olisi ihan varma.

Tässä lähtötilanne, eli vesi ja värijauhetta. Näiden lisäksi käytetään glaubersuolaa ja soodaa.

 

Tilkkuja liemessä.

Siellä se paita muhii, kyllä jännitti!

Tällainen siitä tuli. Ei lähellekään sellainen kuin suunnittelin, mutta nätti väri tämäkin. Muistuttaa enemmän mustikkasoppaa, kuin mansikkaa.
Hihat sidoin ennen värjäämistä tiukasti. Jotain ilmettä halusin paitaan saada, ja tuollaiset ohuet raidat sopii minusta tähän simppeliin tyyliin hyvin. Saatan vielä jossain vaiheessa uittaa tämän oranssinpunaisessa väriliemessä, josko saisin lopputuloksen lähemmäs suunnitelmaa. Mutta jos en ehdi, hyvä tämä on näinkin!