Syksyä varten itselle ja taaperolle

Niin taas on vierähtänyt edellisestä postauksesta aikaa. Välillä on ommeltu ja välillä ei, tarpeen ja innostuksen mukaan se aina menee.

Minun kotiäidin ura päättyy nyt elokuussa, ja siistille käyttövaatteelle on tarvetta. Täällä metsän keskellä on ollut se ja sama mitä päällensä pukee, mutta kohta täytyy joka päivälle olla siistiä vaatetta päälle. Värikkäät t-paidat toimii aina, mustasta en niin välitä. Raidallinen oli jo päässyt useamman kerran päälle ennen kuvaamista, siksi rypyt ja nypyt.

Kummipoikaa lahjoin äitinsä tykkäämällä Noshilla, kaavana Baby basics koossa 80 (Ob 4/11).
Samalla kaavalla koossa 74 tein kuopukselle synttäripaidan Otavanpojasta, vuosi tuli täyteen heinäkuussa. Niin se on meilläkin viimeinen vauvavuosi ohitse! Paidan kaveriksi reilulla kädellä oikaistulla Majava-kaavalla housut mun vanhoista lempifarkuista. Nämäkin käytön ja pesun jälkeen kuvattu, tuppaa päätymään vaatteet suoraan paininjalan alta käyttöön.

Kuopus tarvitsi myös siistiä hoitovaatetta syksyä varten. Bodyn kaavaksi valitsin Sausage dogin (4/14). Tämä oli jostain syystä miellyttävä kaava ommella. Tähtibodyn tein ohjeen mukaan hihoja lukuunottamatta, mutta muihin lisäsin kestovaippavaraa alas.

Vasta nyt hoksasin, että tämä ommel on tarkoitettu ommeltavaksi erillisen paininjalan kanssa. Sen kanssa tulee paljon siistimpää jälkeä, ja ompeleen kulkua on helpompi ohjata. Kyllä taas sai suu korvissa ommella. :)
Harmikseni neppiä laittaessa onnistuin saamaan kankaan neppipihtien mustan kumisen osan väliin, ja siitä jäi ruma tahra. Toivottavasti lähtee pesussa!

Mix&matc tulevalle eskarilaiselle

Pidemmittä puheitta tyttöselle tulevaa eskaria ajatellen siistiä perusvaatetta. Tätä kissakangasta olen säästellyt hyllyssä jo jonkin aikaa, ja nyt tajusin, että pian voi tulla hetki, kun esikoinen ei enää kelpuuta tällaisia pikkulapsille suunnattuja unelmanpehmeitä vaahtokarkkikankaita. Ensimmäisenä mukavan lämpöinen mekkonen pitkillä hihoilla ja taskuilla. Kaavana tässä China Girl Ottobresta 4/2014. Helman pyöreys ei oikein välity kuvasta, kokonaisuus on juuri niin herkullisen pehmeän pyöreä, kuin voi olla, ja erittäin mieleinen saajalleen.

Paita Autumn Forest-kaavalla, myös Ottobre 4/2014. Söpö peruspaidaksi, tää pitsisydänkuosi sopi tuohon täydellisesti. Tää vaatteiden asettelu kuvaan on aina oma hommansa. :D Lisähaasteen toi tuuli, mikä sai helmat lerpattamaan.

Tässä kaavana on Pupunen (Ob 4/2012). Mulla oli valmiina piirrettynä koot 110 ja 122, joten 116 koon sain suurentamalla tuota pienempää kaavaa. Hihoissa rypytys framilonin avulla, muuten ei mitään ihmeellisyyksiä tähän tehtynä.

Tämmöisille housuille on ollut tarvetta jo pitkään, nyt sain viimein toteutettua. Kaava on Ob 4/14 Sweet Denim, materiaali joustocollegea ohjeesta poiketen. Meidän rimppakintulle nämä ei ole leggingsit vaan niukkalinjaiset collarit, mitä voi käyttää hyvin monenlaisten yläosien kanssa. Pyöreät taskut ja kiristysnauha vyötäröllä tuo vähän ilmettä lisää. Lahkeissa framilonrypytykset näyttää vähän tönköiltä näin paksusta kankaasta tehtynä noin lyhyellä matkalla.

Nyt on ompeluhommissa vauhti päällä!

Itselle ihanaa

 Pitkästä aikaa ompelin ihan vaan itselleni. Saumurin sain tekemään nättiä jälkeä taas, joten intoa riittää!
Tuossa joku hetki mietin, että miksi en haasta itseäni hirveästi ompelussa, vaan turvaudun yleensä simppeleihin malleihin ja helposti käsiteltäviin kankaisiin. Tarkkaa vastausta en osaa sanoa, mutta sen tiedostan, että ompelun terapeuttisuus tässä elämäntilanteessa perustuu siihen, että saan rauhallisen oman hetken koneiden ääressä, ja tiedän saavani kaunista vaatetta aikaan. Jos koneet ja kankaat ei tee mun kanssa yhteistyötä, tulee ihanasta zen-hetkestä stressaavaa suorittamista. Tokihan onnistumisen kokemus on huikea, kun oppii tekemään jotain haastavaa siististi, mutta sille on oma aikansa, ja se on joku ihan muu, kuin nyt. :)

Kaavana näissä kaikissa Ottobren creative workshop, mittoja muuteltu omaan kroppaan sopivammaksi kokoja 36 ja 38 yhdistellen.

Miksi pitäisi aina käyttää niitä tavallisia ompeleita? Hyvin joustaa tämäkin, ja antaa erilaista ilmettä.

Tämän tekeminen oli yhtä purkamista. Etukappaleen leikkasin nurinpäin, olkasaumojen saumanvarat menee eri suuntiin (molemmissa vielä tukinauhat väärillä puolilla saumaa, älkää kysykö miks), ja ensimmäisen version pääntiestä leikkasin pois. Lopputulos silti ihan ok, tuskin noihin muut kiinnittää ensimmäisenä huomiota.

Näiden lisäksi samoilla vauhdeilla on valmistunut pieni pino pipoja, yks sinne toinen tänne ja pari itelleni. Niitä ei voi olla liikaa.

Farkuista farkut

 Kierrätysfarkut, ei niihin ikinä kyllästy. Tällä kertaa ompelin tyttöselleni käyttäen Ottobren Snappy Happy-kaavaa (1/2014) koossa 116. Lahkeiden kaavat halkaisin pystysuunnassa kahtia, että sain hyödynnettyä naistenkin kapeampia farkkuja, eikä tämä malli mun mielestä hullummalta näytä.

Nämä oli ompelupöydällä keskeneräisenä aivan liian kauan, järjellistä selitystä en sille osaa antaa, mutta kyse on jostain jumittumisesta ja kynnyksen korkeaksi kasvamisesta. Kannatti sen kynnyksen yli hypätä. :)
Saumurin sisälle tarttis kyllä kurkata, hyppytikkiä alkanut tehdä liikaa ja lankaa välillä katkoo. Uuden ompelukoneen myötä olen alkanut innostua saumojen ompelusta ompelukoneella, ja saumurille jää vaan huolittelu. Ajattelin tuota varovasti kokeilla jossain vaiheessa myös trikoolle, josko saumojen napsahteleminen loppuisi kun ommel olisi lujempi.

Vyötäröllä on leveä kuminauha ja nauhakujassa kengännauha, napinlävet tein ihanalla yksivaiheisella systeemillä, minkä mun ihananihana kone osaa. Ai että, kun voisin hehkuttaa loputtomiin tuota mun uusinta ystävää. :)
Lahkeissa myös leveät kuminauhat, ja taskunsuut rypyttyy pienesti ohuemman kuminauhan avulla.

Kierrätyshousuja pojalle

Mulla on aika rajallisesti säilytystilaa kankaille, ja ison osan siitä vie käytetyt, rikkinäiset, omat ja sukulaisten vanhat farkut. Niitä olen erittäin mielelläni ottanut vastaan housutarpeiksi, mutta aikaavievän urakan aloittaminen on ollut toinen juttu. Nyt tilanne oli se, että keskimmäinen tarvitsi kipeästi housuja, ja uusi ompelukone huuteli mua tarttumaan taas toimeen. Edelleen voin vaan ihmetellä, miten MUKAVAA voi ompelu olla. Vähän väliä hihkun ääneen ommellessa, kun ei vaan VOI olla hiljaa paikallaan. Tähän kuuluisi ainakin miljoona hymiötä, mutta säästän teidät niiltä. :)

Näihin en saanut kuin pienen osan farkkumateriaalista kulutettua, mutta onpahan sekin eteenpäin.
Pohjana kaikissa Ottobren Forest path koossa 98, jokaisessa vähän eri tavalla käytetty. Mukavan muunneltavissa oleva kaava, ja kokoja riittää meidän tarpeisiin vielä vuosien päähän.
Käytetyt farkut on todella hyvää materiaalia lasten housuihin. Niissä näkyy elämän jälkiä, jokaisista housuista tulee uniikit. Farkut kestää lapselta toiselle, sopii niin hoitoon, kuin kaupungillekin.


Nämä ei oikeastaan ole edes farkut, vaan aavistuksen joustavaa jotain. Mulla on hirveän huono materiaalituntemus, mutta nämä oli sellaiset naisten slimmit siistimmät housut, mitkä luultavasti kerää helposti pölyä. Vyötäröllä resori ja leveä kuminauha, lahkeissa leveät kuminauhat. Kuva vähän hämää, ovat ihan mustat oikeasti väriltään.

Näihin tuli idea yöllä unta odotellessa, ja mielikuvat oli ihan huikeat. Tekeminen oli mukavaa, ensimmäistä kertaa kokeilin tuota alikeompelua yhtään mihinkään. Lopputulos oli vähän valju mielikuviin ja odotuksiin verrattuna, ja useamman kerran purin sieltä ja täältä näitä housuja oman huolimattomuuden takia. Poika nappasi nämä heti käyttöön ompelupöydältä, ja pesun jälkeen pääsin vasta kuvaamaan.
Pesussa sitten tähtien reunat alkoivatkin irvistellä, olin leikannut liian läheltä ommelta. Työ tekijäänsä opettaa jne, en leikkaa enää. Ratkaisuksi päädyin ompelemaan eestaas irvistelevien reunojen yli, ja nuo oikeastaan sopiikin housujen kulutettuun tyyliin oikein hyvin. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis. :)

Nämä suunnittelin myös unta kalastellessa, ja ensin ajattelin tehdä epäsymmetriset leikkaukset paljon pienemmistä paloista koostettuna. Teinpä sitten kuitenkin näin, ja olihan näissä hommaa kuitenkin. Jokainen sauma on huolteltu, ommeltu, silitetty auki ja tikattu litteäksi, ettei tule useampia hankaavia saumoja sisäpuolelle. Kyllä muuten kannatti käyttää aikaa, lopputulos on niin paljon viimeistellymmän näköinen.
Näiden valmistuttua ensimmäinen ajatus oli että plah, mutta pojan jalassa housut olikin todella hienot. Heti piti saada jalkaan  ja sotkea banaanilla, joten kuvat sain vasta pesun jälkeen. Housujen saajan iloa oli ihanaa katsella, vielä kelpaa äitin tekemät. :)

Nyt suunnitelmissa on pitää parin päivän ompelutauko. Ihan kuin olisin ollut havaitsevinani pientä turhautumista rakkaani suunnalta, kun olen ollut kuin liimattuna ompelutuoliin viimeiset päivät. :)

Isälle ja tyttärelle

Kun on vauhtiin päässyt, ompelua ei malta enää lopettaa. Onneksi tuota materiaalia onkin kertynyt sen verran, että koneelle riittää töitä. :)

Miehelläni on krooninen paitapula, pikkuhiljaa sitä koitan purkaa. Tässä tämmöinen yksinkertainen peruspaita, yllärinä toimii nurjalla puolella merkkilapun kohdalla "kokolappu". Helmassa ja hihoissa taas tarpeeksi pituutta, hihaa kyynärvarren kohdalta aavistuksen levensin edelliseen paitaan verrattuna.
En ole kummoinen ruoanlaittaja enkä nauti leipomisesta, onneksi voin ompelemalla ilahduttaa rakastani.

Tyttöselleni toinen peplum uusimmasta Ottobresta, tämä saumanvaran verran kapeampi, kuin edellinen vastaava. Koneesta löytyi kankaaseen sopiva koristeommel helmaan ja hihansuihin, tyttönen tykkäsi kovasti.
Kuosi on minusta herkullinen, mutta esipesussa valkoiset kohdat harmaantuivat heti. Pitänee ostaa värinkerääjäliinoja ja kokeilla, saako niille tehtyä mitään.

Ompelun nautinto!

Tilasin Noshilta ihania trikoita, ja sormet syyhyten kävin ensimmäisenä vihreän raidallisen ribbitrikoon kimppuun. Ilo ei kestänyt kauaa, sillä jokaisen ompeleen jouduin purkaa useaan kertaan, mitä ompelukoneella ompelin. Vaihtelin lankoja ja neuloja, hetkittäin sain hyvää jälkeä aikaiseksi, mutta pääasiassa hyppytikkiä hyppytikin perään. Ei ollut mun Eva Creative tehty joustavien trikoiden ompeluun, muutaman vuoden sitä katselin ja kasvatin kärsivällisyyttä, mutta nyt se loppui. Aloin katsella uusia koneita netistä, tein vertailuja, kyselin kokemuksia ihmisiltä, ja lopulta päädyin Pfaff Ambition Essentialiin.
Tuo uusi ihanuus tuli pari päivää sitten, ja pääsin viimeistelemään vihreän paidan. Purkamisista jäi jäljet, mutta säästyypä tulevat kankaat.



Tämän uusimman Ottobren peplumin ompelin kokonaan uudella koneella (ja edelleen hyvin palvelevalla, äitini vanhalla Husqvarnan 90-luvun saumurilla), ja voi vitsit sitä tunnetta! Hypähtelin tuolillani, vähän väliä huutelin miestäni katsomaan tuota ihanan täydellisen siistiä jälkeä ja hymyilin itsekseni suu korvissa. Tältä ompelun kuuluisi tuntua, aina! Onnistumisen kokemus oli huikea, pusero on niin nätti, että kyllä kelpaa esitellä! :)
Koneessa on jos jonkinlaista ommelta, ääni on ihanan hiljainen ja tasainen, jopa paininjalka on tuhat kertaa kätevämpi pienine merkintöineen, kuin markettikoneissa.

Tämä kokolappu ei kulu pois eikä kutita. Oikealla puolella Karamellipuu-merkki.

Loput nappikorvikset

Tein samaan syssyyn loputkin korvispohjat nappikorviksiksi, nää on hurjan söpöjä.
Mielessä alkaa kuhista jos jonkinlaista ideaa, minkälaisia koruja tekisi seuraavaksi. Näiden tekemiseen saattaa jäädä koukkuun...

Nappeja korviin

Korviksia pitää olla jokaiseen asuun ja mielentilaan sopivia. Varsinkin nappikorviksia.
Ompelua harrastavan nappikorvikset ovat tietysti nappeja.
Korupohjat tilasin Villihelmi-verkkokaupasta, ja napit on omaa varastoa.

Onnellisuushuppari

Sana onnellisuushuppari tuli mieleen, kun mietin tätä vaatetta kuvaavaa sanaa. Kankaan oranssi on täydellisen lämmin, joustofroteen tuntu ihanan pehmoinen, ja malli todella mukava päällä.
Ottobre 4/2014 True friends lasten kaava on tässä pohjana, koko 170cm. Helmaa pidensin reippaasti,  taskut tein tuollaiset maailman helpoimmat, ja aavistuksen sieltä täältä muokkasin omiin mittoihin sopivammaksi. Valmiista hupparista vielä kavesin sivusaumoista, joten taskut eivät ole ihan niin isot kuin olisi alunperin olleet.
Hupussa ja taskuissa sisällä sama keltainen trikoo. Hupusta tuli vuorin kanssa tönköhkö, eikä hupun malli mun mielestä ole paras mahdollinen. Käyttökertojen myötä uskoisin sen kuitenkin pehmenevän vähemmän häiritseväksi.



Poseeraaminen ei ole mulle millään tavalla luonnollista ja mukavaa. Kameran edessä tuntuu siltä, kuin muuttuisin kankeaksi betonimöhkäleeksi. Sovituskuvia haluaisin kuitenkin tänne blogiin saada, joten hyppelin lumipenkalta alas samalla kun mieheni otti kuvia. :) Tässä on mulla selkeästi kehittymisen paikka.
(Tekisi mieli vielä huomauttaa lättänöistä päätä pitkin menevistä saunanpuhtaista hiuksista, mutta en huomauta, ettette huomaa niitä.)

Loppuun pientä sälää. Lenkkeilypipon tein veljeni vaimolle kiitokseksi, että katsoi meidän lapsia hetken aikaa. Omasta pipovarastosta muuten puuttuu turkoosi pipo, suuri puute on ja se täytyy korjata pikimmiten.



Tämä vihreä-valkoinen ihanan pehmeä trikoo on jostain kankaiden yöstä naurettavan halvalla ostettua, ja se pääsi nyt Ellin ja Oskarin pitkiksiksi. Kaava oli joku Ottobren perus leggingskaava muokattuna sivusaumattomaksi, lahkeensuut muutin myös toisenlaisiksi.

Jumpsuit 86

Mun kummipoika täytti 2 vuotta, ja lahjaksi halusin ommella jotain. Pojan äiti toivoi jumpsuitia, että saisi tarvittaessa kiskaista lisälämmikkeeksi sisävaatteiden päälle tai oleilla muutenvaan kotona rennossa asussa. Värikästä toivottiin, joten päädyin raikkaisiin perusväreihin.Ylimmässä kuvassa vihreä varmaan todenmukaisin, keskimmäisessä ehkä turhan hailakalta näyttää.

Materiaaliksi valitsin joustocollegen ihan uteliaisuudesta, en ole ennen siitä ommellut mitään. Miellyttävä materiaali, täytyy sanoa. Hupussa trikoovuori, niskassa ulkopuolella hupun alla ripustuslenkki, ja rinnassa sisäpuolella kokolappu. Niskaan sisäpuolelle en halunnut laittaa mitään kutittamaan.

Mulla on nykyään kanan muisti joten kankaiden tilauspaikkaa en millään saa päähäni, mutta kaavat löytyy Ottobresta 4/2012 (saa korjata jos oon väärässä).

Tämä on tehty jo viime viikolla, mutta vasta eilen oli päässyt postin mukana perille niin nyt pääsin julkaisemaan. Oli ollut saajalle ja vanhemmilleen mieleinen lahja! :)

Miehelle paita ja pipo

Miehelleni tein isänpäivälahjaksi peruspaidan, missä on tarpeeksi pituutta helmassa ja hihoissa, ja pipon vielä kaveriksi. Miehen vaatekaapin sisältö on pääasiassa tummaa, joten mielelläni tuon sinne lisää iloisia värejä.

Päivänpaistetta 68cm

"Paista päivä, helli helle, paista meille jokaiselle. Paista myöskin päiviin pilvisiin.
Paista päivä ihmisille, lapsille ja vanhemmille, hohda lämpö ihmissydämiin.
Hoivaten kuin äiti lastaan, rakastaen ainoastaan, paista päivä, helli helle ihmissydämiin."

Harmaan pimeä marraskuu, mikäs sen parempi ajankohta pukea lapsensa päivänpaisteeseen.
Joustofrotee siitä samasta kimperin kymmenen euron froteepussista, mistä olen tehnyt jo monenmoista. Kaavana Ottobren jumpsuit, niska-haaramittaan lisäsin pituutta ja hupun vuoritin trikoolla. Lopputulos on ihana, kun päältäpäin katsoo. Nurjalle näen vain minä. :)

Vetoketjun ompelu meinasi syöstä mut epätoivoon. Monta ompelua, purkamista, asettelua, neulaamista. Ei onnistu ei, koko systeemi kupruilee ja vielä pitäisi raidatkin jollain tavalla kohdistaa.
Siinä vaiheessa, kun kanttaus oli jo melkein pilalle rei'itetty, hengähdin syvään ja päätin pelata varman päälle. Neulasin vetskarin kanttaukseen tarkasti ja harsin sen kiinni ihan omin pikku käsin. Hitaasti, kieli keskellä suuta lähdin ompelemaan koneella. Nyt ei enää kupruillut, mutta hyppytikkiä teki kaksoisneula senkin edestä. Jos osaisin kiroilla, työskentelyni seuraaminen olisi ollut lapsilta kiellettyä.
Kun hyppytikkiä tuli enää siellä täällä, päätin ommella kanttauksen ympäriinsä kiinni. Muutaman kohdan paikkasin jälkeenpäin, ja pari hyppytikkiä työhön jäi. Nurjalla puolella solmuja ja mieli mustana, mutta sainpahan tehtyä. Valmista vaatetta katsoessa harmitus muuttui iloksi, sillä vetskari ei kupruile, kerrankin!

Tämän parempia kuvia en taaskaan malttanut ottaa, sillä jumpsuit oli kiire saada Otavaani, tähtipoikaani lämmittämään. Kannatti tehdä. :)