maanantai 19. joulukuuta 2016

Kulttuurilähtöisen tuotteen valmistus: Karelia-housut

Kulttuurilähtöisen tuotteen valmistuksen näytön parissa ollaan vietetty viimeisin jakso koulussa.
Suunnittelu lähti siitä, että valittiin joku itseä kiinnostava kulttuuri ja haettiin siitä inspiraatiota tulevaan tuotteeseen. Idean lähtökohtana toimineen kulttuurin ei tarvinnut välttämättä näkyä valmiissa tuotteessa selvästi, mutta joku ajatuskulku oli siinä hyvä olla mukana.

Valitsin itse karjalaisen kulttuurin ja valmistettavaksi vaatteeksi housut itselleni. Karjalassa käytettiin aiemmin vaatetuksessa paljon villaa, ja se sai minut selailemaan villakankaita näihin housuihin. Päädyin Kangastukun tummanruskeaan villasekoitekankaaseen edullisen hinnan ja kivan pintakuvioinnin takia.
Housuja en halunnut kuositella vanhan tyylin mukaan, vaan yhdistää mennyt ja nykyinen aika itseni näköiseksi kokonaisuudeksi.

Kiireisille ihan heti alkuun sovituskuvat valmiista housuista (kuvaajana Harjassuden blogisti).
Tämä villasekoitekangas on ihanan ohutta, sileää ja laskeutuvaa. Erittäin miellyttävä materiaali päällä, mutta näyttääkin sitten joka ikisen kiristävän kohdan korostetusti. Vyötärökaitaleen toiselle puolelle muodostuu pienet poimut, vaikka kuinka tarkka olin leikkuun ja ompelun kanssa. Käytössä niihin ei niin kiinnitä huomiota, mutta kuvat paljastaa armotta. Etutaskun kohdalta kuvan perusteella voisi kuvitella kiristävän pahastikin, mutta alla minulla oli erittäin tarttuvat ja sähköiset sukkahousut... Samoten litsin alapuolelle ilmestyy viikset, minkä alkulähteeksi paikansin litsin kohdalle tulevat paksut saumakerrokset ja saumanvarojen käännökset puolelta toiselle. Tämäkään kohta ei luonnossa mielestäni ole noin häiritsevä, ja sain niitä silittämällä aavistuksen hävitettyä.
Lahkeensuihin halusin ehdottomasti kuminauhat. En pidä siitä, että lahkeensuut lepattaa toisiaan vasten tai jää kantapään alle.



Taakse tein kaitaletaskut. Nämä oli minulle ihan uusi tuttavuus, ja hetken sainkin pähkäillä näiden kanssa. Alempaa löytyy taskun valmistus vaihe vaiheelta kuvattuna.




Vielä lähikuvaa sivusta.


Vyötärökaitaleen sisäpuolelle tulevaan lappuun halusin muistoksi housujen nimen ja valmistumispäivämäärän. Vyötärön vuori kierrätyspuuvillaa.


Tästä tämä lähti. Valmiina oli jo housujen peruskaavat ja lakanaproto. Kuosittelin suunnitelmani mukaan kaavat näille housuille ensin 1:4 koossa ja sitten täydessä koossa. Astetta pidemmälle viedyt protot tein villakangasjäljitelmästä, harjoittelin näihin jo oikeanlaiset taskut ja vetoketjuhalkion. Istuvuus tuntui erittäin hyvältä, joten kaavaa tai kuosittelua ei tarvinnut onneksi enää muuttaa.


Kaavat taitetulla kankaalla. Kuten huomaatte, otin kankaan riittävyyden varman päälle..


Nyt päästäänkin takataskujen tekoon. Takalahkeen oikealle puolelle, merkittyyn kohtaan, asetetaan kaitaleet muodostava kappale (mikä on jo tuettu ja huoliteltu ylä- ja alareunoista). Taskunsuu on piirretty tarkalleen siihen kohtaan kuin sen halutaan tulevan, suorat ompeleet ommellaan 1cm tämän viivan ylä- ja alapuolelle.



Keskelle leikataan reikä, mitä jatketaan reunoista kulmia kohti. Nyt voidaan kääntää kaitalekappale nurjalle.




Lipareita taitetaan keskelle päin niin, että muodostuu tällaiset:



Ja niiden pitäisi näyttää oikealta puolelta tältä:



Lipareet silitetään huolellisesti. Lipareiden sisään jäävät sv:t silitetään auki, näin lopputulos on siisti ja tasainen.


Taskun sisältä kurkkaava kappale on nimeltään varjokappale. Varjokappaleiden alareunoihin ommellaan varsinaiset taskupussit, tein ne liukkaasta vuorikankaasta. Taas silitellään saumanvaroja auki.


Varjokappaleen puoleinen reuna ommellaan kaitalekappaleen yläreunaan, ja vuorikankaan puoleinen reuna taas alareunaan. Silitellään lisää saumanvaroja auki, ja lopuksi voidaan saumuroida taskupussin sivut.

Alla olevasta kuvasta näkyy vielä kaitalekappaleiden leikkauksessa muodostuneiden kolmioiden tikkaus kaitalekappaleen puolelle kiinni.



Ja näin on takatasku valmis! Aluksi tämä vaikutti sekavalta ja hankalalta, mutta ihanalta tuntui, kun homma viimein aukeni ja hoksasin jutun jujun. Alla vielä poikkileikkauskuva havainnollistamaan.


Etutaskut onkin paljon simppelimpi tehdä. Taskupussin vuorikappale asetetaan etulahkeen päälle op:t vastakkain, ommellaan taskunsuu ja käännetään vuori nurjalle. Taskunsuu silitetään ja tikataan siististi. Taskupussin näkyviin jäävä osa asetetaan vuorikappaleen päälle ja saumuroidaan taskun pohja.


Kas näin:

Nyt päästään jo ompelemaan lahkeiden sivusaumat. Silitetään sv:t takalahkeen puolelle, ja tikataan taskusta alaspäin.


Tässä vaiheessa multa loppui kännykästä koululla virta, joten tutoriaali rajoittuu tähän. :)
Vetoketjuhalkion ompelussa oli omat kommervenkkinsä, siinä sai tosissaan keskittyä, harsia ja silittää, että lopputulos oli siisti. Mutta selvisin!

Housuihin olen erittäin tyytyväinen. Jokainen kohta ei ole täydellinen, mutta näistä tuli jo nyt uudet lempihousut.

perjantai 25. marraskuuta 2016

Rokkistarat

Pikapostaukseen peruspaitoja. Kummipojalle ja omalle keskimmäiselle samanlaiset paidat, isompi kokoa 116 ja pienempi 98.
Komea trikoo Neenuskalta, erittäin mieleinen pienille pojille.



 


maanantai 26. syyskuuta 2016

Koulun avajaiset

Koulullamme vietettiin virallisia avajaisia viime viikon loppupuolella. Ohjelmaa oli niin kutsuvieraille kuin meille opiskelijoillekin, pääsimme osallistumaan erilaisiin pajoihin ja kuuntelemaan luentoja.
Itse tein pajoissa kaksi kukkaa erilaisilla tekniikoilla, tämä yllä oleva koottiin valmiista paloista liiman ja kuparilangan avulla, ja alempi huovutettiin esihuovutetusta villasta käyttämällä sekä neulahuovutusta että perinteistä menetelmää.




Etulalla oma kukkani.


Saimme tehtäväksi luoda avajaisiin teokset teemalla valo ja varjo. Meidän pieni ryhmämme teki huoneasetelman, missä ikkunan toisella puolella on pala vanhaa aikaa ja toisella uutta. Vanhalle puolelle kirjoin etupistoin pienen pellavapöytäliinan, toinen ryhmän jäsen ompeli tyynynpäällisen uudelle puolelle. Molemmilta puolilta ikkunaa löytyy teemaan sopivat lamput, lisäksi ikkuna kuvastaa valoa.





maanantai 19. syyskuuta 2016

Karkkihousut oman peruskaavan pohjalta

Housujen piirtämistä olen odottanut sekä innolla, että pelolla. Olin kuullut, että kaavan saaminen istuvaksi voi olla pitkän ja kivisen tien takana, mutta oman istuvan housukaavan saaminen houkutteli silti kovasti.
Pelko oli turhaa tai sitten mulla kävi tuuri, sillä ilman sen suurempia korjauksia kaava istui todella hyvin.

Vaikka vaatekaappi on hyvinkin täynnä, on siellä ollut mukavien kouluhousujen kokoinen aukko. Käytän farkkuja aina ja kaikkialla, mutta onhan ne välillä hurjan epämukavat jos pitää istua pidempiä aikoja paikoillaan.
Halusin kuositella katseenkestävät collegehousut, joissa yhdistyisi mukavuus ja helppous.




Kankaaksi valitsin Neenuskan herkullisen karkkijoustiksen, mutta tokihan tein ensin koeversiot toisesta collegesta. Puhelimella näitä kuvia en osaa laittaa loogiseen järjestykseen, joten hypellään vähän ees taas.

Koeistuja totesi homman sujuvan.



Koeversiohousuihin tein taakse kaarrokkeen, mutta karkkihousuista jätin sen pois, ettei kuosi katkea.
Sekä lahkeensuissa että vyötäröllä on resorit, vyötäröllä lisäksi kuminauha. Molemmissa housuissa reilut taskut, karkkihousuissa tikkasin ne etulahkeisiin kiinni.




Nämä on päällä niin mukavat, että farkut jää kyllä vähemmälle käytölle. Olen erittäin tyytyväinen!

maanantai 29. elokuuta 2016

Kirjontaharjoituksia

Tämänhetkinen teema koulussa on kulttuurilähtöisen tuotteen valmistaminen. Sopivaan saumaan sattui Hansapiha, missä kävimme koulun kanssa pitämässä omaa kojua kirjaimellisesti pystyssä (Rauli-myrsky...) ja katsomassa käytännössä markkinameininkiä myyjän näkökulmasta. Hieno tapahtuma ja mukava tunnelma, ihania herkkuja ja innostuneita keskiaikaharrastajia!



Tarkoituksena oli pitää siellä samalla pieniä työnäytöksiä, missä me vaatetusartesaaniopiskelijat olisimme kirjoneet perinteiseen malliin. Käytännössä homma meni niin, että kun ehti pistää pari pistoa, piti hypätä teltan kattoparruun kiinni tuulenpuuskan iskiessä, ja jos uskaltautui kirjoa toiset pari pistoa, tuli varmasti kovempi puuska heti perästä ja työ jäi taas kesken.
Suurensuurta näytöstä ei siis saatu aikaan, mutta kuvasin näitä harjoitustilkkuja nyt blogia varten.

Ensiksi palauteltiin mieleen ala-asteella opittuja pistoja, ja kokeiltiin vähän vieraampia lisäksi.


Ihanissa, vanhoissa käspaikoissa minua on aina kiehtonut taidokkaat etupistokirjonnat. Aloitin hyvin yksinkertaisista malleista, että hoksaan idean. Nämäkin kuviot näyttävät onnettoman pieniltä ja nopeilta toteuttaa, mutta yllättävän kauan tuollaista kukkariviä saa pistellä.


Tässä on erittäin simppeli ohje perinteisiin kuviin, paperilla näyttää isolta mutta käytännössä lopputulos on hyvin pieni nökäre vain. Silti tuossa kukassa on lähes 70 pistoa! Tässä vaiheessa vasta alkaa hahmottaa tämän työtavan vaativuuden, ja esimerkiksi kansallispukuihin käytettyjen työtuntien määrän.




Etupistokirjonta vei nopeasti mennessään, ei parempaa oheistekemistä leffan aikana olekaan. Siellä täällä löytyy pieniä laskuvirheitä, enkä ole vielä oppinut saamaan nurjaa ja oikeaa suunnilleen saman näköisiksi.
Näiden kuvioiden ikivanhat nimet herätti kovasti hilpeyttä ryhmässä, kuka näitä on keksinyt? (Paranee loppua kohden)
1. -
2. Haaraomenainen
3. Kaksomeinainen
4. -
5. Vähäinen lättäpää
6. Pyllypäitä neljällä kantilla
7. Pieni käpälikki sorkan kanssa

Ja tähän kohtaan hervotonta hirnumista. :D Näin vakavahenkistä on käsitöiden tekeminen.




keskiviikko 10. elokuuta 2016

Pipona pipoja

Ilmat viilenee uhkaavasti, ja pienten pipotilanne oli aika onneton.
Onneksi kangaskaappiin kertyy näitä tilkkuja, mistä saa huoletta tehdä vaikka joka asuun sopivan pipon.
Kaavana Ob:n baggy look 4/10, osa tehty suoraan ohjeen mukaan ja osan tein kaksinkertaisena.

Tuli mukavasti mieleen kevät ja harjoittelu Neenuskalla, tuli syvältä selkärangasta vuorillisen pipon ompelujärjestys. Ei mennyt oppi hukkaan, ei! :D