sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Neulatyyny

Viimein pääsimme koulussa jakautumaan omiin aloihimme, nyt on muutama päivä takana pienemmässä ryhmässä. Hurjaa, kun lähes 40 opiskelijan sijasta nyt näen päivittäin vain viittä muuta. Ryhmä on kuitenkin kiva ja ala innostava. :)
Ihan ensimmäiseksi työksi saimme ommella teollisuusompelukoneella neulatyynyn, minkä voi laittaa käsivarteen. Itse suunnittelin simppelin 6x6x6cm kuution, mihin laitoin joka sivulle erilaisen puuvillakankaan. Käsivarren puolella on pala pahvia estämässä neulojen tuikkaaminen käteen, täytteenä vanua ja kiinnitys tapahtuu napinläpikuminauhalla ja napilla. Näin saan valita laitanko tyynyn olkavarteen vai ranteeseen.

Tein tämän nopeasti ja lennossa suunnitellen, kyllä taas purkaessa muistin, miksi se tylsä paperille suunnittelu on niin tärkeää. Tämmöisessä pienessä pikatyössä mitään katastrofaalista ei onneksi pääse tapahtumaan.






sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Taaperolle turkoosia

Ensimmäisenä Ottobren Mustikka-haalarit koossa 80 pienin muokkauksin.
 Tämä on yksi niitä kaavoja, mitä kaikki muut on jo käyttäneet vuosia, ja minä sain aikaiseksi kokeilla sitä vasta nyt. Monesta blogista olen lukenut, että tässä on selkämitta lyhyt, joten siihen lisäsin pari cm, ja lahkeisiin lisäsin resorit.



Tämä vetoketjun yläpää oli se paikka, mikä jäi kaivelemaan. Miten te teette tuon siististi niin, että vetoketjun päät tulisi piiloon ja vetskari jatkuisi ihan ylös asti? Tässä kankaassa myös valkoinen pohjaväri loistaa nukkajonojen välistä taitoskohdissa, mutta eipä se enää valmiissa työssä niin häirinnyt.



Haalarihousuille kaveriksi ompelin peruspaitoja Baby basics-kaavalla koossa 80.





Olipa saumurin säädöt mitkä tahansa, napsahtaa ompeleet käytössä jossain vaiheessa aina poikki varsinkin näissä superjoustavissa kankaissa. Todella ärsyttävää! Itse osaan yleensä varoa venyttämästä pitkiä saumoja liikaa, mutta varsinkin lapset itse riisuu ottamalla hihasta kiinni ja venyttämällä piiiiiitkälle. Kokeilin nyt ommella sivusaumoihin saumuriompeleen viereen ompelukoneella suoran jousto-ompeleen, toivon mukaan tämmöinen sauma kestäisi paremmin. Vai olenko ainut, kenen saumuriommel ei kestä loputtomiin ehjänä?


tiistai 15. syyskuuta 2015

Ihmisen koriste

Kaikki neljä pajaa kierrettyämme saimme tehtäväksi ihmisen koristeen. Tekotavan sai päättää itse, rajoituksena oli se, että tuote piti saada tehtyä valmiiksi koulussa. (Tein tämän suurimmaksi osaksi kotona...)

Ihmisen koriste piti tehdä jollekin asiakkaalle joka sai olla todellinen tai kuviteltu, mutta sen piti olla sellainen, joka voisi olla todellinen.

Jälleen kerran edessäni oli tyhjä paperi, ja mieleni vähintään yhtä tyhjä. Päätin tehdä mielikuvituksettomuudestani voimavaran, ja kirjoitin paperin yläreunaan asiakkaan nimeksi Erkki Arkinen. Äkkiä Erkki alkoi kertoa minulle omaa tarinaansa, ja sitä mukaa tuleva työni alkoi hahmottua.

"Erkki Arkinen 31v.
Tavallisen kiltti mies.
Tahtoisi olla supersankari.
Kulkee farkuissa ja hupparissa.
Kun kukaan ei näe, kiskaisee supersankaripipon syvälle päähänsä, ja solmii viitan niskaansa.
Erkki on bussikuski.
Hän ei katso asiakkaitaan silmiin, mutta hymyilee kohteliaasti.
Erkki kuvittelee ajavansa lentobussia, jolla kiidättää pelastettavia turvaan.
Oikeasti hän on ylpeä työstään."



Piirtelin erilaisia viittoja, pipoja ja koruja, mietin tekotapoja ja käytettävissä olevia materiaaleja.
Päädyin pipon tekemiseen virkaten, sillä virkkaamalla saa melkein mitä vaan tehtyä, ja suunnitelmaa voi muuttaa lennossa.



Tätä tehdessä olin itse itselleni kriitikkona ankara. Ei tämä toimi, tulee tylsä, kaikilla muilla varmasti hienommat työt, liian vähän aikaa ja vääränlainen lanka, olisi pitänyt valita joku toinen suunnitelma jne. Tein sen kuitenkin loppuun asti, ja työ kiitti tekijäänsä. :) Tästä tuli oikeastaan parempi kuin toivoin, ideana tuollainen toimii varmasti monenlaiseksi muunneltuna.

Otsalle olisin halunnut kehitellä vielä jonkinlaisen super-Erkki-merkin, mutta siihen ei aika riittänyt.

 

maanantai 14. syyskuuta 2015

Tekstiilipajalla

Viimeisenä pajana pääsin tutustumaan tekstiilipajaan. Jälleen kerran kolme päivää tuntui liian lyhyiltä, eikä aamulla herätyskellon ääni klo. 5:45 haitannut yhtään.

Pajalla aiheeksi meille annettiin "pyllyn alle". Valmistettavan tuotteen ei tarvinnut olla suoraan tarkoitettu pyllyn alle, vaan tuosta sai lähteä vapaasti ideoimaan mitä mieleen tulee.
Tiesin heti, että haluan käyttää kangaspuita, ja matto sopi aiheeseen hyvin. Kuteeksi revin vanhaa kulahtanutta pussilakanaa, ja nettikirppiksen kautta löytynyttä ilmaista vaaleanpunaista aluslakanaa.

Alla kuvia työvaiheista.





Valmiin maton mitat ilman hapsuja on noin 128*46cm.
Edellisen kerran olin kangaspuita käyttänyt ala-asteella, ja edelleen kutominen oli yhtä mukavaa, kuin muistinkin! Tätä voisi ehdottomasti harrastaa jatkossa lisää, katselin jo lakanakaappia sillä silmällä, että minkälaista mattoa sen sisällöstä syntyisi. Toistaiseksi ompeluhuoneeseen ei kangaspuita mahdu, joten ihan heti en pääse uudestaan paukuttamaan.




Tyttönen tuli katsomaan kun viimeistelin mattoa, ja totesi sen olevan hienoin matto, minkä on ikinä nähnyt. Riemu oli suuri, kun kerroin tehneeni tämän tyttösen tulevaa huonetta varten. :) "Karamellimäinen" oli tämän palkitsevan kriitikon arvio!

perjantai 4. syyskuuta 2015

Puupajalla

Kolmantena pajana koulussa ryhmälläni oli puupaja. Myönnän heti, että minulla oli ennakkoluuloja tuota kolmepäiväistä kohtaan. Ajattelin, ettei noin lyhyessä ajassa ennätä tehdä mitään innostavaa, ja istuisimme vaan puukot kourassa pölyn keskellä. Onneksi ennakkoluulot osoittautuivat vääriksi, vaikka ihan ensin meille annettiinkin ne puukot ja puupalikka.


Käsky kävi, että oli tehtävä hyrrä. Valmiin mallin mukaan sellainen, mikä lähtee kämmenten välissä pyöräyttämällä korkealle lentoon. Yllättäen puu vei mennessään, ja hyrrän hiominen millintarkasti olikin mukavaa puuhaa. Hauska vekotin tuosta tuli! Näiden kuvien jälkeen hioin vielä lisää, huomaan alemmassa kuvassa epätasaisuuksia. :)


Seuraavaksi halusin tehdä jotain, mikä päätyy oikeasti käyttöön, ja voiveitsi tuli ensimmäisenä mieleen. Halusin tehdä lapsen käteen sopivan, pienen ja näppärän.
Ylemmässä kuvassa veitsi on vielä kesken, löytyy kulmaa ja karheutta. Alemmassa valmiina ja öljyttynä, ja juuri sellaisena kuin toivoinkin!




Aikaa oli edelleen paljon, ja ideat hukassa. Halusin päästä kokeilemaan sorvia, mutta koulun väliaikaistiloissa väliaikaisvälineillä jonkin verran suunnitelmia piti rajata pois. Yksinkertainen on kaunista, joten sorvasin simppelin tarjoilutelineen jalan. Sen päihin liitin kaksi pyöreää levyä, ja koko komeus on tarkoitus maalata vielä valkoiseksi jossain vaiheessa.

Keskimmäisestä pallosta tuli muita pienempi, koska sorvatessa siitä lohkesi pala pois. Kumman koukuttavaa puuhaa, ajantaju katosi täysin ja hengittämistä piti muistutella itselleen.



Sorvaamisesta innostuneena käytin viimeisetkin hetket hyväkseni, ja tein hunajahyrrän. Koululla on talttoja tällä hetkellä niukanlaisesti, joten hunajaan uitettavan pään raot ei kovin syviä ole. Pinta on ihanan sileä ja muotokin kiva, tykkään kovasti vaikka itse sanonkin! :)




Muoks. Pitää ihan tulla vielä lisäämään jälkeenpäin, että opettajan avustuksella sorvia opettelin käyttämään, en suinkaan ole seppä syntyessäni. Hän sorvasi neliskulmaisesta palikasta ensin pyöreän, jotta minun on turvallisempi sorvata haluamani muodot. Myöskin ison poran käytössä olin lähinnä katseluoppilas.
Ettei vaan kukaan luule mun häärineen pajalla ihan omin neuvoineni... :) Lopullinen jälki on kuitenkin ihan mun omista käsistä.