Kierrätyshousuja pojalle

Mulla on aika rajallisesti säilytystilaa kankaille, ja ison osan siitä vie käytetyt, rikkinäiset, omat ja sukulaisten vanhat farkut. Niitä olen erittäin mielelläni ottanut vastaan housutarpeiksi, mutta aikaavievän urakan aloittaminen on ollut toinen juttu. Nyt tilanne oli se, että keskimmäinen tarvitsi kipeästi housuja, ja uusi ompelukone huuteli mua tarttumaan taas toimeen. Edelleen voin vaan ihmetellä, miten MUKAVAA voi ompelu olla. Vähän väliä hihkun ääneen ommellessa, kun ei vaan VOI olla hiljaa paikallaan. Tähän kuuluisi ainakin miljoona hymiötä, mutta säästän teidät niiltä. :)

Näihin en saanut kuin pienen osan farkkumateriaalista kulutettua, mutta onpahan sekin eteenpäin.
Pohjana kaikissa Ottobren Forest path koossa 98, jokaisessa vähän eri tavalla käytetty. Mukavan muunneltavissa oleva kaava, ja kokoja riittää meidän tarpeisiin vielä vuosien päähän.
Käytetyt farkut on todella hyvää materiaalia lasten housuihin. Niissä näkyy elämän jälkiä, jokaisista housuista tulee uniikit. Farkut kestää lapselta toiselle, sopii niin hoitoon, kuin kaupungillekin.


Nämä ei oikeastaan ole edes farkut, vaan aavistuksen joustavaa jotain. Mulla on hirveän huono materiaalituntemus, mutta nämä oli sellaiset naisten slimmit siistimmät housut, mitkä luultavasti kerää helposti pölyä. Vyötäröllä resori ja leveä kuminauha, lahkeissa leveät kuminauhat. Kuva vähän hämää, ovat ihan mustat oikeasti väriltään.

Näihin tuli idea yöllä unta odotellessa, ja mielikuvat oli ihan huikeat. Tekeminen oli mukavaa, ensimmäistä kertaa kokeilin tuota alikeompelua yhtään mihinkään. Lopputulos oli vähän valju mielikuviin ja odotuksiin verrattuna, ja useamman kerran purin sieltä ja täältä näitä housuja oman huolimattomuuden takia. Poika nappasi nämä heti käyttöön ompelupöydältä, ja pesun jälkeen pääsin vasta kuvaamaan.
Pesussa sitten tähtien reunat alkoivatkin irvistellä, olin leikannut liian läheltä ommelta. Työ tekijäänsä opettaa jne, en leikkaa enää. Ratkaisuksi päädyin ompelemaan eestaas irvistelevien reunojen yli, ja nuo oikeastaan sopiikin housujen kulutettuun tyyliin oikein hyvin. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis. :)

Nämä suunnittelin myös unta kalastellessa, ja ensin ajattelin tehdä epäsymmetriset leikkaukset paljon pienemmistä paloista koostettuna. Teinpä sitten kuitenkin näin, ja olihan näissä hommaa kuitenkin. Jokainen sauma on huolteltu, ommeltu, silitetty auki ja tikattu litteäksi, ettei tule useampia hankaavia saumoja sisäpuolelle. Kyllä muuten kannatti käyttää aikaa, lopputulos on niin paljon viimeistellymmän näköinen.
Näiden valmistuttua ensimmäinen ajatus oli että plah, mutta pojan jalassa housut olikin todella hienot. Heti piti saada jalkaan  ja sotkea banaanilla, joten kuvat sain vasta pesun jälkeen. Housujen saajan iloa oli ihanaa katsella, vielä kelpaa äitin tekemät. :)

Nyt suunnitelmissa on pitää parin päivän ompelutauko. Ihan kuin olisin ollut havaitsevinani pientä turhautumista rakkaani suunnalta, kun olen ollut kuin liimattuna ompelutuoliin viimeiset päivät. :)

Isälle ja tyttärelle

Kun on vauhtiin päässyt, ompelua ei malta enää lopettaa. Onneksi tuota materiaalia onkin kertynyt sen verran, että koneelle riittää töitä. :)

Miehelläni on krooninen paitapula, pikkuhiljaa sitä koitan purkaa. Tässä tämmöinen yksinkertainen peruspaita, yllärinä toimii nurjalla puolella merkkilapun kohdalla "kokolappu". Helmassa ja hihoissa taas tarpeeksi pituutta, hihaa kyynärvarren kohdalta aavistuksen levensin edelliseen paitaan verrattuna.
En ole kummoinen ruoanlaittaja enkä nauti leipomisesta, onneksi voin ompelemalla ilahduttaa rakastani.

Tyttöselleni toinen peplum uusimmasta Ottobresta, tämä saumanvaran verran kapeampi, kuin edellinen vastaava. Koneesta löytyi kankaaseen sopiva koristeommel helmaan ja hihansuihin, tyttönen tykkäsi kovasti.
Kuosi on minusta herkullinen, mutta esipesussa valkoiset kohdat harmaantuivat heti. Pitänee ostaa värinkerääjäliinoja ja kokeilla, saako niille tehtyä mitään.

Ompelun nautinto!

Tilasin Noshilta ihania trikoita, ja sormet syyhyten kävin ensimmäisenä vihreän raidallisen ribbitrikoon kimppuun. Ilo ei kestänyt kauaa, sillä jokaisen ompeleen jouduin purkaa useaan kertaan, mitä ompelukoneella ompelin. Vaihtelin lankoja ja neuloja, hetkittäin sain hyvää jälkeä aikaiseksi, mutta pääasiassa hyppytikkiä hyppytikin perään. Ei ollut mun Eva Creative tehty joustavien trikoiden ompeluun, muutaman vuoden sitä katselin ja kasvatin kärsivällisyyttä, mutta nyt se loppui. Aloin katsella uusia koneita netistä, tein vertailuja, kyselin kokemuksia ihmisiltä, ja lopulta päädyin Pfaff Ambition Essentialiin.
Tuo uusi ihanuus tuli pari päivää sitten, ja pääsin viimeistelemään vihreän paidan. Purkamisista jäi jäljet, mutta säästyypä tulevat kankaat.



Tämän uusimman Ottobren peplumin ompelin kokonaan uudella koneella (ja edelleen hyvin palvelevalla, äitini vanhalla Husqvarnan 90-luvun saumurilla), ja voi vitsit sitä tunnetta! Hypähtelin tuolillani, vähän väliä huutelin miestäni katsomaan tuota ihanan täydellisen siistiä jälkeä ja hymyilin itsekseni suu korvissa. Tältä ompelun kuuluisi tuntua, aina! Onnistumisen kokemus oli huikea, pusero on niin nätti, että kyllä kelpaa esitellä! :)
Koneessa on jos jonkinlaista ommelta, ääni on ihanan hiljainen ja tasainen, jopa paininjalka on tuhat kertaa kätevämpi pienine merkintöineen, kuin markettikoneissa.

Tämä kokolappu ei kulu pois eikä kutita. Oikealla puolella Karamellipuu-merkki.

Loput nappikorvikset

Tein samaan syssyyn loputkin korvispohjat nappikorviksiksi, nää on hurjan söpöjä.
Mielessä alkaa kuhista jos jonkinlaista ideaa, minkälaisia koruja tekisi seuraavaksi. Näiden tekemiseen saattaa jäädä koukkuun...

Nappeja korviin

Korviksia pitää olla jokaiseen asuun ja mielentilaan sopivia. Varsinkin nappikorviksia.
Ompelua harrastavan nappikorvikset ovat tietysti nappeja.
Korupohjat tilasin Villihelmi-verkkokaupasta, ja napit on omaa varastoa.

Onnellisuushuppari

Sana onnellisuushuppari tuli mieleen, kun mietin tätä vaatetta kuvaavaa sanaa. Kankaan oranssi on täydellisen lämmin, joustofroteen tuntu ihanan pehmoinen, ja malli todella mukava päällä.
Ottobre 4/2014 True friends lasten kaava on tässä pohjana, koko 170cm. Helmaa pidensin reippaasti,  taskut tein tuollaiset maailman helpoimmat, ja aavistuksen sieltä täältä muokkasin omiin mittoihin sopivammaksi. Valmiista hupparista vielä kavesin sivusaumoista, joten taskut eivät ole ihan niin isot kuin olisi alunperin olleet.
Hupussa ja taskuissa sisällä sama keltainen trikoo. Hupusta tuli vuorin kanssa tönköhkö, eikä hupun malli mun mielestä ole paras mahdollinen. Käyttökertojen myötä uskoisin sen kuitenkin pehmenevän vähemmän häiritseväksi.



Poseeraaminen ei ole mulle millään tavalla luonnollista ja mukavaa. Kameran edessä tuntuu siltä, kuin muuttuisin kankeaksi betonimöhkäleeksi. Sovituskuvia haluaisin kuitenkin tänne blogiin saada, joten hyppelin lumipenkalta alas samalla kun mieheni otti kuvia. :) Tässä on mulla selkeästi kehittymisen paikka.
(Tekisi mieli vielä huomauttaa lättänöistä päätä pitkin menevistä saunanpuhtaista hiuksista, mutta en huomauta, ettette huomaa niitä.)

Loppuun pientä sälää. Lenkkeilypipon tein veljeni vaimolle kiitokseksi, että katsoi meidän lapsia hetken aikaa. Omasta pipovarastosta muuten puuttuu turkoosi pipo, suuri puute on ja se täytyy korjata pikimmiten.



Tämä vihreä-valkoinen ihanan pehmeä trikoo on jostain kankaiden yöstä naurettavan halvalla ostettua, ja se pääsi nyt Ellin ja Oskarin pitkiksiksi. Kaava oli joku Ottobren perus leggingskaava muokattuna sivusaumattomaksi, lahkeensuut muutin myös toisenlaisiksi.

Jumpsuit 86

Mun kummipoika täytti 2 vuotta, ja lahjaksi halusin ommella jotain. Pojan äiti toivoi jumpsuitia, että saisi tarvittaessa kiskaista lisälämmikkeeksi sisävaatteiden päälle tai oleilla muutenvaan kotona rennossa asussa. Värikästä toivottiin, joten päädyin raikkaisiin perusväreihin.Ylimmässä kuvassa vihreä varmaan todenmukaisin, keskimmäisessä ehkä turhan hailakalta näyttää.

Materiaaliksi valitsin joustocollegen ihan uteliaisuudesta, en ole ennen siitä ommellut mitään. Miellyttävä materiaali, täytyy sanoa. Hupussa trikoovuori, niskassa ulkopuolella hupun alla ripustuslenkki, ja rinnassa sisäpuolella kokolappu. Niskaan sisäpuolelle en halunnut laittaa mitään kutittamaan.

Mulla on nykyään kanan muisti joten kankaiden tilauspaikkaa en millään saa päähäni, mutta kaavat löytyy Ottobresta 4/2012 (saa korjata jos oon väärässä).

Tämä on tehty jo viime viikolla, mutta vasta eilen oli päässyt postin mukana perille niin nyt pääsin julkaisemaan. Oli ollut saajalle ja vanhemmilleen mieleinen lahja! :)

Miehelle paita ja pipo

Miehelleni tein isänpäivälahjaksi peruspaidan, missä on tarpeeksi pituutta helmassa ja hihoissa, ja pipon vielä kaveriksi. Miehen vaatekaapin sisältö on pääasiassa tummaa, joten mielelläni tuon sinne lisää iloisia värejä.

Päivänpaistetta 68cm

"Paista päivä, helli helle, paista meille jokaiselle. Paista myöskin päiviin pilvisiin.
Paista päivä ihmisille, lapsille ja vanhemmille, hohda lämpö ihmissydämiin.
Hoivaten kuin äiti lastaan, rakastaen ainoastaan, paista päivä, helli helle ihmissydämiin."

Harmaan pimeä marraskuu, mikäs sen parempi ajankohta pukea lapsensa päivänpaisteeseen.
Joustofrotee siitä samasta kimperin kymmenen euron froteepussista, mistä olen tehnyt jo monenmoista. Kaavana Ottobren jumpsuit, niska-haaramittaan lisäsin pituutta ja hupun vuoritin trikoolla. Lopputulos on ihana, kun päältäpäin katsoo. Nurjalle näen vain minä. :)

Vetoketjun ompelu meinasi syöstä mut epätoivoon. Monta ompelua, purkamista, asettelua, neulaamista. Ei onnistu ei, koko systeemi kupruilee ja vielä pitäisi raidatkin jollain tavalla kohdistaa.
Siinä vaiheessa, kun kanttaus oli jo melkein pilalle rei'itetty, hengähdin syvään ja päätin pelata varman päälle. Neulasin vetskarin kanttaukseen tarkasti ja harsin sen kiinni ihan omin pikku käsin. Hitaasti, kieli keskellä suuta lähdin ompelemaan koneella. Nyt ei enää kupruillut, mutta hyppytikkiä teki kaksoisneula senkin edestä. Jos osaisin kiroilla, työskentelyni seuraaminen olisi ollut lapsilta kiellettyä.
Kun hyppytikkiä tuli enää siellä täällä, päätin ommella kanttauksen ympäriinsä kiinni. Muutaman kohdan paikkasin jälkeenpäin, ja pari hyppytikkiä työhön jäi. Nurjalla puolella solmuja ja mieli mustana, mutta sainpahan tehtyä. Valmista vaatetta katsoessa harmitus muuttui iloksi, sillä vetskari ei kupruile, kerrankin!

Tämän parempia kuvia en taaskaan malttanut ottaa, sillä jumpsuit oli kiire saada Otavaani, tähtipoikaani lämmittämään. Kannatti tehdä. :)

Unohtuneet froteehousut

Edellisestä housupostauksesta unohtui nämä, joustofroteehousut sillä samalla high jump-kaavalla koossa 98. Oiskohan nämä nyt tässä, seuraavaksi jotain muuta.

Froteehousuja

Olenko niin tylsä, että teen kolmettoista housut peräkkäin samalla kaavalla? No olen! Mutta minkäs sille mahtaa, että hyväksi havaittu kaava sattuu lojumaan pöydällä, ihania kankaita on kaapissa ja lapsilla huutava pula rennoista housuista. Sentään materiaalit vaihtelee, ja tällä kertaa vuorossa joustofrotee.

Pyydän anteeksi luokattoman huonoa kuvaa, mutta tässä puolen yön jälkeen ei ole enää intoa sommitella ja zoomailla, kun nämä housut kiskaistaan kuitenkin heti aamulla päälle lasten toimesta jolloin ne saa maito- ja leivänmurukuorrutteet.
Kaavana siis edelleen Ottobren high jump sivusaumattomiksi muokattuna, isommissa koko 110 ja pienemmissä 98. Joustofroteet on kimperin tehtaan siivouspäivänä ostetusta kympin pussista, kannatti ostaa! Kun asettelin kaavat sivusaumattomaan malliin, sai yhdestä leveydestä kahdet housut juuri ja juuri leikattua. Huomasimpa ommellessa, että vihreäraitaisissa housuissa isommat ja pienemmät lahjeresorit meni vääriin housuihin, mutta onneksi niissä ei niin suurta eroa ole, että se käyttöä haittaisi.

Tuttinauhoja

Nämä olikin kivaa vaihtelua! Muutama jäi itselle ja loput eteenpäin. Ensin ajattelin että kyllähän me se 10 tuttinauhaa tarvitaan, mutta valmiista valitsin itselle kolme, ja loput saa uudet kodit. Kaikki tarvikkeet Nappikauppa Punahilkasta.

Yöhousuja

Nämä eivät hengästytä kauneudellaan tai hämmästytä monilla mutkilla, mutta ovat sitäkin tarpeellisempia. Yöhousuista on nyt syksyllä ollut huutava pula, edelliset on joko rikkinäisiä tai liian pieniä. Jo viime keväänä ostin Kestovaippakaupasta flanellia yöhousuja ajatellen, mutta ompelu jäi. Nyt pitkän tauon jälkeen oli intoa tehdä tällaisia tylsiäkin vaatteita sarjatyönä, ja nautin saumuroinnista täysillä!
Josta tulikin mieleen, että olen jo jonkin aikaa miettinyt saumurin huollattamista, kun lonksuttaa kovaäänisesti ja välillä toinen neulalanka tekee ihmeellistä lenkkiä. Ennen huoltoon viemistä avasin kuitenkin koneen, putsasin ja öljysin, eikä lonksuta enää yhtä pahasti, eikä myöskään lanka jää lenkille. Saumuri on Huskylock 20 vuoden takaa, eikä sitä ole äitini mukaan ikinä huollatettu. En tiedä onko sitä edes öljytty, öljypullo oli nimittäin korkkaamaton. Kestävä kone, täytyy sanoa. :)

Ensimmäisenä Oskarille High jump-kaavalla housuja koossa 98.



Toiseksi Ellille samalla kaavalla 110-koossa sekä uudesta että kierrätysflanellista. Tuo raidallinen on minun vanha pyjama, mitä en ole käyttänyt vuosiin. Pääsi täyttämästä vaatekaappia parempaan käyttöön. Pyjamapaidan etupuolelta hyödynnetty tasku tuohon eteen, kun Elli taskua toivoi.

Ja edelleen samaa kaavaa käyttäen Oskarille mun pyjamahousuista housut, ja Ellille toisen pyjaman housuista satiinihousut. Lahkeensuut hyödynsin koristenauhan takia, ja nämä leikkasin sivusaumattomana. Satiininen pyjamapaita jäi harmikseni käyttämättä, kun eteen keskelle oli liiskaantunut purkka mikä ei lähtenyt monista pesuista ja rapsutteluista huolimatta. Ihan niin pihi en sentään ole, että siitä olisin housut lapselle tehnyt. :)

Ommeltavien lista on pitkä, mutta nyt se ei stressaa ollenkaan. Niin hyvää teki monen kuukauden tauko!

136 kpl!

Otsikko sen jo kertoo. Minä, jonka kärsivällisyys ei meinaa riittää kahden villasukan neulomiseen, ylitin itseni. Kaverille joskus ompelin jämätilkuista kestovanulappuja meikin poistoon, ja nyt häneltä tuli toivetta että saisko niitä lisää. Sain syyn katsoa samalla kaikki velour- ja joustofroteetilkut läpi, ja isommat pistin tumppuja varten sivuun. Kaikki pienemmät mistä ei muuhun riittäisi, leikkelin teippirullaa muottina käyttäen palasiksi. Lappusten taustapuolelle laitoin  Kestovaippakaupan edullisinta flanellia, mitä ostin lasten yöhousuja varten (ommeltu, tulee myöhemmin blogiin) enkä oikein keksinyt lopuille käyttöä.
Olisi ollut hauska saada nämä samaan kuvaan, mutta alemman kuvan ensimmäiset 90 meni jo kaverin matkaan, ja loput ompelin vasta sen jälkeen.

Tumppukankaita on näköjään sen verran, että pitää ottaa uusi urakka kunhan ompelen välissä jotain missä ei tarvitse toistaa samaa työvaihetta kymmeniä kertoja. :)

Heräilen taas henkiin

Pitkä ompelutauko on jäämässä taakse.
Tässä välissä on tapahtunut paljon. Talon oston myötä täysin uudelle paikkakunnalle muutto ja uuden vauvan syntymä. Ompelukoneet on kaivettu muuton jäljiltä esiin, ja kankaita kaiveltu pahvilaatikoista odottelemaan ommeltavaksi pääsyä. Lapset on kasvaneet kesän aikana taas ulos lämpimistä vaatteistaan, ja vetoiset lattiat pistää palelemaan. Aivan akuuteimpaan tarpeeseen ompelin Ellille ja Oskarille Eurokankaan fleecestä Ottobren High jump-kaavaa muokaten nopeat housut. Malli on oikein hyvä, tulee jatkossakin käytettyä.
Seuraavana listalla on yöhousuja, pitkähihaisia paitoja, tilkkujen tuhoamista pesulappujen muotoon ja onpa multa kyselty lisää tumppujakin taas. Oikein pursuan intoa! :)

Ainiin, tein kuopukselle kestovaippoihin myös bambu-hamppu-imuja, mutta niissä ei ole paljoa kuvattavaa.