Katse syksyyn

Tämä kesä oli suunnitelmissani aurinkoinen ompelukesä, olisin lipunut hellepäivästä toiseen lempeässä luovuuden tilassa ja unohtanut kaiken stressin.
No, kaikki ei aina mene niinkuin suunnittelee, stressin määrä on ollut moninkertainen suunnitelmiin verrattuna, ja ompelulle raivasin tilaa ja aikaa vasta nyt tajuttuani, että syksy hönkii jo niskaan. Ihanaa palata arkeen ja rutiiniin, mutta olisi kesä voinut olla hieman toisenlainenkin.

Katse siis kannattaa suunnata jo syksyyn jos tahtoo, että lapsilla on jotain sopivan kokoista puettavaa hoitoon ja kouluun. Aloitin kuopuksen vaatekaapin täyttämisellä, paitoihin valitsin kaikkiin kaavaksi Ottobren Davidin koossa 86. Näissä kahdessa ensimmäisessä erona ohjeeseen on hiharesorien korvaaminen taitteella.

Sekä siilitrikoo että tämä alla oleva lehmätrikoo tuli kankaiden yönä tilatusta pussista, firman nimeä en valitettavasti muista. Yleensä en osaisi tilata tällaista värimaailmaa, on siinä rajoilla että onko liian retro mun makuun. Nämä näyttää kuitenkin oikein söpöltä valmiina vaatteena!
Lehmätrikoota oli niin kapea suikale, että sain siitä nippanappa paidan lisäämällä helmaan resorin. Tämä on meidän maalaispojalle just eikä melkein!



Straight stripes-kaava pääsi kalsareiksi, koko näissäkin 86. Himppasen leveä malli kalsareiksi meidän rimppakintulle, mutta eipä tuo 100% puuvillatrikookaan jousta, joten väljyyttä saa olla.

Viimeisenä hiekkalaatikkoverkkareita, mitkä ei voi kauneudella kilpailla minkään kanssa. :) Livenä enemmän kammottavan ysärit, kuin kuvissa. Kaavana City mouse, verkkarikankaat löytyi Sovatekilta reilu pari vuotta sitten puoli-ilmaiseksi, ja ylempien housujen resorit muistaakseni samalla kertaa ostettuja myös.
Näistä jätin tarkoituksella kaikki yksityiskohdat ja vaivannäöt pois, niin ei haittaa vaikka kuluisivat puhki ulkoleikeissä.

Sitten tämä suuri iloni aihe: saumaan ommeltavat merkit! Tilasin Aliexpressin kautta, hintataso huomattavasti edellisiä merkkejä edullisempi. Tekstin väri on kyllä väärä (kiva väri silti), lupasivat lähettää perästä oikeat. Kommunikointi englanniksi sujui muuten yllättävän kivuttomasti Kiinaan, mutta aluksi halusin tekstin olevan harmaa. Myyjän piirtämässä ehdotuksessa oli kerta toisensa jälkeen oranssi teksti, joten kyllästyin vääntämään asiaa rautalangasta, ja hyväksyin sen oranssin. Viimein kun laput tuli postiin, oli kaikki muuten just niinkuin pitikin, mutta tekstin väri oli tuollainen kaunis kirkkaanpunainen. Tästä jo yli kuukausi aikaa, vielä ei ole uusia lappuja näkynyt.
Kyllä muuten nopeuttaa ompelua huikean paljon! Menetin hermoni edellisten päälle ommeltavien kanssa joka kerta, yksikin tikki meni vinoon niin piti purkaa. Näiden kanssa ei aikaa kulu ylimääräistä yhtään, lisäksi on paljon siistimmän näköinen lopputulos.

Shortsit ilman saumuria

Onni on ompelukone, millä saa takuuvarmasti siistiä jälkeä. Huomaan ompelevani yhä enemmän ilman saumuria, varsinkin silloin jos on aikaa keskittyä yksityiskohtiin ja tikkauksiin.
Nämä joustocollegeshortsit tein kokonaan ilman saumuria, ihan vaan näyttääkseni, että pelkällä ompelukoneellakin voi saada katseenkestävää jälkeä aikaan.

Kaavana Ob:n High jump numerosta 4/2011, koko 110. Lahkeet lyhensin shortsimittaan ja vaihdoin resorin tilalle taitteen, ja taskut piirsin uusiksi.

Jokainen sauma on litistetty, eli (joustavalla) suoraompeleella yhteen ja saumanvarat tikkasin auki eri puolille. Nämä trikoon tyyppiset neulokset ei välttämättä vaadi saumurihuolittelua, koska ei lähde purkautumaan.

Taskun tein maailman yksinkertaisimmalla tavalla, eli ompelin tähtitrikoosta taskun muotoisen kappaleen suoraan etulahkeeseen kiinni. Ei ehkä kestä kovin isoja kivenjärkäleitä kantaa, mutta näin sain taskun kohdasta litteämmän ja toivottavasti viileämmän helteitä ajatellen.
Valitsin taskuun koristeellisen tähtitikkauksen, tähän käy aivan yhtä hyvin tavallinen siksak tai mikä tahansa muu leveämpi ommel.

Vyötäröresori on myös ommeltu litteästi kiinni, eli oikealla puolella näkyvä sauma (resori+lahjekappale) on tehty samalla tavalla kuin tuo lahkeen sivusauma, ja sisäpuolelle jäävän reunan tikkasin lahjekappaleen puolelle.
Vyötäröresorin sisälle laitoin kuminauhan, niin pysyy housut hyvin jalassa.

Materiaalit kangaskaapin aarteita.

Käyttäjä oli niin tyytyväinen, että ennätti saada ruohotahrat jo polveen ja kankaat ryppyyn ennen kuvaamista.

Kevätjuhlavaatetta lapsille

Esikoiselta loppui eskari, joten tarvittiin mekko. Ei mikään arkimekko, sillä eskari loppuu vain kerran elämässä, ja silloin pitää saada olla prinsessa.
Havahduin tähän hyvissä ajoin, jopa muutamaa päivää ennen kevätjuhlaa. Ruokatunnilla perjantaina työssäoppimispaikassa selailin Ottobre-lehtiä hakien inspistä, ja uusimman numeron Kolibri miellytti silmää eniten. Kipinkapin kaupan kautta hakemaan lehti omaksi! Illalla aloitin kaavojen piirtämisen ja viikonloppuna sain ommeltua valmiiksi, kun juhlat oli torstaina.
Kävin kangaskaapin läpi tietäen, että siellä on kuitenkin jotain kivaa kangasta, minkä olemassaoloa en muista, ja olihan siellä tämä vanhan roosan värinen pellava. On muuten harvinaisen rasittava materiaali leikata! Varsinkin epätasaisella lautalattialla, missä tilaa koko kankaan levittämiseen ei ole. Jotain extraa halusin korostamaan pellavan luonnetta, ja löysin sopivasti tuon pitsinpätkän ompelutarvikkeiden seasta. Joskus kannattaa säästää kaikki mahdollinen. :) Kuin tilauksesta löysin vielä yhden piilovetoketjun, minkä hankkimisajankohdasta ei ole minkäänlaista käsitystä.
Tämmöinen tarkka näpertäminen on vaihtelun vuoksi virkistävää. Silittämistä, tukikangasta, millintarkkaa leikkaamista.
Mekon koko 122, tuli vähän liian iso. Mahtuupa myöhemminkin päälle.
Ohjeesta poikkesin sen verran, että tein tyllialushameen irralliseksi erikseen, ja jätin takaa rusetit pois.

(Eikö sovikin ihanasti nuo kengät tähän lookiin..)

Myös pojat tarvitsivat juhlia varten siistimmät paidat. Varsinaisia juhlapaitoja ei ollut aikaa alkaa näpertää. Kangaskaapista löytyi taas näitä tilkkusia, mistä ei enää kokonaista vaatekappaletta saanut. Uusimman Ob:n Simple new antoi helposti mahdollisuuden yhdistelyyn, kivan tuntuinen ja nopea malli ommella.

Kuopukselle vielä teeppari vanhemmalla Spot fish-kaavalla, hurjan paljon isompi kuin yllä olevat paidat, vaikka koko on sama 86!

Keskimmäiselle Tommy-kaavalla hihaton, etupuoleen riitti vielä Salamaa ja takakappale yksiväristä punaista.



Kaikki nämä vaatteet jouduin tehdä ilman Karamellipuu-lappusia, sillä vanhat on loppu ja uudet vasta tulossa. Sitä päivää innolla odottaessa...

Nyt se on sitten ensimmäisen vuoden opinnot purkissa! Kiitos vielä Neenuskalle, että sain olla siellä loppukevään. Kuuluu niihin kokemuksiin, mitkä jättää varmasti jälkensä ja näkyy vielä myöhemminkin elämässä.

Nyt nautin lomasta! :)

Näyttötyö

Nyt alkaa olla näyttötyön hameita jo mukava määrä valmiina.

 Heti ensimmäisen päivän alkajaisiksi Neenuskalla pomo kysyi, että mitä haluan tehdä. Ihana kysymys! Tuli heti olo, että tästä harjoittelusta tulee hyvä. :) Kyselin, että mille olisi tarvetta, josko sen pohjalta voisin jotain suunnitella. Vaihtoehtoja alaosista käytiin pikaisesti läpi erilaisista housuista hameisiin, ja päädyin alkaa työstää kellohametta lapselle. Aiemmin en ollut sellaista piirtänyt (harjoitusta lukuunottamatta) mutta ohjeet oli tallessa, ja uskoin suoriutuvani siitä kunnialla. :) Tässä kohtaa pidin mielessäni sen, että näyttötyön tarkoituksena ei ole haukata liian isoa palaa mistä ei suoriudu, vaan näyttää se minkä osaa.
Piirsin neljä eri kokoa ikähaitarille 1-8v, ja tein koeversiot isoimmasta ja pienimmästä koosta. Paikallisen facekirppiksen kautta saimme pikaisesti paikalle pipopalkkaa vastaan kaksi taaperoa, jotka saivat sovittaa tuota 1-2v kokoa. Pomon oma tytär sovitti isointa, ja näiden perusteella tein vielä muutoksia kaavoihin.

Tässä kohtaa alkoi se taiteellinen osuus. :)
Heti ensimmäisen päivän alussa pomo osoitti pipojen ompelusta yli jääneitä tilkkuja isossa säkissä ja naurahti, että noista saa keksiä jotain. No minähän keksin! Ihania kuoseja, hempeitä värejä ja aika isojakin paloja, mutta pipoihin niistä ei enää riittänyt materiaalia.
Jaoin täyskellohameen kahdeksaan osaan, ja sommittelin ananaspalan muotoisista tilkuista uniikkeja hameita. On hillitympää ja räväkämpää, jokaiseen makuun jotain. Kaikkia yhdistää helmassa oleva ohut pitsinauha, mikä keventää ilmettä ihanasti.

 

Tein vielä muutamia hameita, mitkä on leikattu kokonaisena, toisissa pinkkiä tähtitrikoota ja toisissa oranssia joustofroteeta. Pitsireuna näissäkin, tottakai.
Että voi ihminen tulla onnelliseksi ompelusta!

Mitä tästä olen oppinut? Ainakin sarjatyön tehokkuus on käynyt entistä enemmän selväksi. Myös se, ettei voi sokeasti luottaa valmiisiin kokotaulukoihin, vaan vaatteita on päästävä sovittamaan elävän mallin päällä. Joustamattoman pitsin yhdistäminen erittäin joustavaan ja ohueen trikooseen on yllättävän haastavaa, joustofroteeseen se käy huomattavasti helpommin.

Nyt viikonloppuna nämä hameet löytyvät Käsityökorttelista Toivolan vanhalta pihalta Jyväskylästä. Toivottavasti nähdään siellä! :)

Kaveruksille kesävaatetta

Meidän lapsilla on hyvät kaverit, samanikäiset kuin meidän esikoinen ja keskimmäinen. Esikoinen sai olla parina päivänä hoidossa heillä vesirokkoa potemassa, kun oli muuten hyvä ja normaali vointi. Kiitokseksi siitä halusin ommella näille lapsosille jotain pientä, ja mikäs sen tarpeellisempaa tällä hetkellä kuin kesävaatteet.
Samoilla vauhdeilla ompelin omille samanlaiset, kaikki tehty Neenuskalta ostetuista trikoista.
Isommille pojille Tommy-hihattomat koossa 110 (himppasen näytti olevan kyllä nafti mitoitus, muistiin itselle tämä) ja meidän pienimmälle Spot fish-kaavalla t-paita koossa 86. Nämä kaikki sattuu olemaan kovia automiehiä, ja tässä kuosissa värit ovat ihanan kesäisen kirkkaat.



Tyttösille peplumit koossa 122, nämäkin Ottobren kaavalla. Alkuun molemmat oli lyhythihaiset, kunnes kuopus hipsi ompeluhuoneeseen ja sai sakset käsiinsä. Siihen siistimpään paitaan ennätti saada aikaan pienen reiän takakappaleelle hihan viereen, ja hetken jo ennätin ajatella, että ei tuota saa mitenkään korjattua. Piti hengähtää syvään, syödä ja nollata tilanne, kunnes keksin että hihattomassa versiossa takakappale saakin olla kapeampi. Vähän piti sivusaumoja purkaa, että kanttaus onnistui, mutta lopputuloksesta ei huomaa tätä pientä katastrofia enää ollenkaan.
Annettiin alkuperäinen versio sitten kaverille, ja jätettiin uuteen malliin saksittu omaan käyttöön.

Niitä näitä sieltä täältä

Työssäoppiminen Neenuskalla jatkuu, ja minä nautin. :) Ajantaju katoaa, kun pääsee työhuoneelle. Miten voi olla noin innostava paikka?
Näitä pipoja on nyt jokunen pino tullut tehtyä, tässä yhdeltä päivältä yksi satsi. Sarjatyöskentelyn tehon tajuaa kunnolla tässä samalla, kun on nopeaksi hiottu työjärjestys ja kunnolliset työtilat.



Tällaista projektia myös olen siellä tehnyt, kuvassa näkyvä hame on ensimmäinen koeversio. Näistä tulossa lisää varmasti myöhemmin. :)

 Ja maistiaiskuva saman projektin jatkosta...

Tähän perään on helppo ympätä kuva tuliaisista, mitä vein Rovaniemelle yhdelle huikealle naiselle. Kaksi vuoritettua pussukkaa, toiseen laitoin sisälle läjän kestovanulappuja ja toiseen matkaseuralainen hankki sisällöksi herkkuja.

Työssäoppimaan!

Tämän kevätkauden viimeinen jakso alkoi koulussa, ja vietän sen työssäoppimassa Neenuskalla. Kävimme nopeasti työhuoneen ja muut käytännön asiat läpi, ja pääsin heti ompelemaan! Sain itselleni tämän ensimmäisen ompelemani Neenuskan pipon, missä kävimme läpi työjärjestyksen, ja seuraavat menikin sitten samantien myyntiin.
Innolla odotan tulevia päiviä! :)

Ompelua ilman kangasta

Olen ollut työssäoppimassa eräässä alakoulussa nyt kolme viikkoa. Siellä on tehty karkkipaperipussukoita käsityötunneilla, ja pakkohan mun oli kotona testata tätä tekniikkaa ihan käytännössä.
Alimmaksi laitetaan kontaktimuovi, siihen kiinnitetään karkkipapereita (tai mitä tahansa paperia tai muovia, mitä saa ommeltua) ja päällimmäiseksi kristallimuovia. Sain kristallimuovista palan kokeilua varten itselleni, kiitos Kati siitä. :)
Silitetään miedolla lämmöllä nopeasti (voisikohan tämän jättää pois?) ja ommellaan paperit muoviin kiinni sieltä täältä.
Sitten vaan vetskarin ja sivusaumojen ompelu, ja se on siinä.
Näitä on aivan pakko päästä tehtailemaan lisää!

Ompeluhommat on tätä pussukkaa lukuunottamatta olleet täysin tauolla näiden viikkojen ajan. Uskomattoman tehokkaasti vie voimat alakoululla työskentely. Paljon opettajia, moninkertaisesti enemmän lapsia, uusia asioita opittavana päivittäin ja se desibelien määrä! Paljon on myös innostavaa asiaa ja työ sellaista, kuin olin kuvitellutkin. Ajatus omasta alasta "sitten isona" vahvistuu vahvistumistaan.

Tämä talvi on kyllä ollut uskomaton tautien määrässä. Joka viikko on joku kolmesta lapsesta kipeänä, ja yleensä vielä eri aikaan tietysti. Tälläkin hetkellä aikaa tähän postauksen kirjoittamiseen on vaan sen takia, että yksi oksentaa ja muilla velloo mahassa... Ehkä nämä joskus menee ohi.

Viileän rento kesäasu

Kevään viimeinen koulutyö ennen työharjoitteluja!
Tehtävänanto oli suunnitella ja valmistaa kesäasu, inspiraation lähteenä toivottiin käytettävän Kankaan tehtaan miljöötä, missä koulumme sijaitsee.
Ajattelin heti, että housut tahdon tehdä, sellaiset unelmankevyet lököhousut, mitkä ei kiristä mistään. Housujen kaavojen piirtämistä emme kuitenkaan vielä alkaneet harjoitella, joten lähdin yläosasta liikkeelle.

Vesiputouspääntien kuosittelu vaikutti mielenkiintoiselta, ja sitä yritinkin alkuun tehdä. Noin periaatteessa se onnistui, mutta hihattomassa versiossa kangas jäi aina kainalon alta lörpöttämään. Kaventelin ja sovittelin, mutta en saanut sitä istumaan toivotulla tavalla. Kaavapohjana tässä oli valmis peruskaava, eli ei omilla mitoillani tehty.
Turhauduin, ja vaihdoin suunnitelmaa.



Tässä välissä lapset sairastui ties kuinka monenteen flunssaan, joten jatkoin työskentelyä kotona. Kuten kuvasta näkyy, kuopuksen apu oli korvaamaton...
Nyt otin pohjaksi omilla mitoilla tehdyn neuleen peruskaavan, millä tein myös tuubikauluspaidan.
Avarsin hieman pään- ja kädenteitä, pilkoin kaavan osiin ja asettelin tähän malliin:

Koulussa olen oppinut sen, että aina kannattaa tehdä ensin proto.
Proto näytti hyvältä (muokkasin vielä hieman kädenteitä ja lisäsin muutokset kaavaan) joten uskalsin saksia varsinaisen kankaan.
Kyllä on istuvuus ihan toista luokkaa omilla mitoilla tehdyssä kaavassa, kuin valmiissa! Tuleekohan valmiskaavoja enää käytettyä kovin paljoa? Ei varmaan sen jälkeen, kun olen saanut enemmän kokemusta kuosittelusta.
Toisen kyljen poimutukset antaa mukavasti väljyyttä etukappaleella, ei paita nuole mahaa niin tiukasti. Liikkuessa tämä viskoositrikoo elää ihanasti, yhteen kuvaan on vaikeaa vangita koko ilmettä.
Pään- ja kädenteillä kaitalehuolittelut, helmaan lisäsin leveän kaitaleen.

Halusin kuitenkin edelleen lisäksi tehdä ne housut, mistä oli jo tarkka visio päässä. Valmista kaavaa ei tietenkään ollut, eikä edes valmista sivusaumattomien leggingsien kaavaa aikuiselle. Selailin hetken kahta ainoata Ottobre Womania mitkä minulla on, ja päätin ottaa työn alle simppelien pillifarkkujen kaavan.
Vyötärön linjaa mukaillen piirsin sekä etu- että takalahkeen vierekkäin, jolloin sain kerralla sekä sivusauman pois, että lahkeeseen väljyyttä.
Väljyyttä ei vielä ollut kuitenkaan tarpeeksi, joten pilkoin kaavan pitkittäissuunnassa muutamaan osaan ja levitin hieman.
Mitoitin tämän niin, että yhdestä trikoon täysleveydestä saisi koko housut, eikä kovin isoja paloja jäisi tilkkulaatikkoon pyörimään.
Kuvassa näkyy nyt pitkä versio lahkeesta, piirsin siihen vielä pohjepituuden lisäksi.
Vyötärölle ja lahkeensuihin tulee suorakaiteen muotoiset kaitaleet, niiden koko riippuu hieman kankaan joustavuudesta.

Facen Saumanvara-ryhmässä törmäsin nerokkaaseen napinläpeen, minkä halusin ehdottomasti kokeilla käytännössä näihin housuihin.
Vyötärökaitaleen oikealle puolelle asetin tehostevärisen tilkun, merkkasin reiän kohdan ja ompelin lyhyellä suoralla tikillä ympäriinsä pari kierrosta. Leikkasin reiän keskelle, ja varovasti kulmiin asti pienet nippaisut.

Käänsin tilkut nurjalle ja silitin.

Tikkasin ympäriinsä parin millin päästä reunoista ja leikkasin ylimääräiset kankaat pois.

Näin siistiltä kuitenkin näyttää oikealta puolelta. Tässä ohuessa kankaassa tehosteväri ei kyllä tehosta reikää yhtään, vaan häviää piiloon. Mutta siisti on! :)
Nauhat tein vielä ylimääräisestä suikaleesta kääntämällä sen kolminkerroin ja ompelemalla tasosaumurilla päältä.

 Koska housujen jälkeen jäi vielä kangasta sopivasti pipon kokoinen tilkku, koitin pikaisesti kaavoittaa lörppäpipon harpin avulla. Harmi, ettei nyt ole kaavasta kuvaa, mutta se on hyvin yksinkertainen piirtää. Piposta tuli sopiva, ja lörppämalliin käy loistavasti tämä valuva trikoo!
Nyt en sitten malta odottaa kesää enää ollenkaan.

Koko setin kankaat tilattu Kangaskapinasta, iso kiitos heille nopeasta toimituksesta!
Ps: se Kankaan tehtaan alue näkyy vaatteissa värisävyissä, keveydessä (koulun ikkunat on ihanat, isot ja valoisat) ja housujen kankaan aavistuksen rouheassa pinnassa.

Hame omilla mitoilla

Tämän hameen aloitin jo ennen joulua, mutta sain valmiiksi vasta muutama päivä sitten.

Tätä aloittaessa vanhalta koululta oli viety uuteen jo paljon tavaraa, kuten leikkuupöydät ja osa ompelukoneista, mutta kyllähän tämä näin lattiallakin meni. :)

Hameen kuosittelin oman peruskaavan pohjalta. Halusin yksinkertaisen arkihameen, missä olisi väriä. Onhan tämä hurjan pinkki! Materiaali joustofarkkua.

Sivuissa on huomaamaton sauma. Etu- ja takakappaleet jaoin osiin, ja niiden saumoihin upotin sivutaskut.

Takana hetken mielijohteesta Kvk:lta ostettu pitsivetskari, kun ei ollut vielä tarpeeksi pinkkiä. ;D Myös joustofarkku on samasta paikasta.

Kun saimme tehtävänannon hameeseen, teemana oli kierrätys. Loppumetreillä vielä tuskailin, että mikä se kierrätetty elementti tässä olisi, kunnes keksin vyötärökaitaleen vuoriin laittaa vanhaa tyynyliinaa.

Hameen istuvuus on hyvä, tulee varmasti kesällä käytettyä.