Itelle kaikkea ihanaa

Omat kaavat pääsi käyttöön, kun tein itselleni pitkästä aikaa rentoa käyttövaatetta. Tämän postauksen kaikki kuviolliset trikoot Neenuskalta.

Jo aiemmin kuosittelin omista housukaavoista collegehousut. Tällä kertaa tein trikoiset, nyt jätin kokonaan saumanvarat pois. Takamuksen päällä kulkee koristeommel, yksinkertaiset taskupussit on tikattu lahkeisiin ja vyötäröllä on kuminauhan lisäksi nauhakuja. Vielä ei ole nauhaa, sopivan väristä ei löytynyt omista varastoista. Näissä on myös edellisiin verrattuna matalempi vyötärökaitale, syynä ihan vaan resorin rajallinen määrä.

Oman neulepaidan peruskaavan pohjalta kuosittelin vuosi sitten tuubikauluspaidan. Samaa kaavaa käytin nytkin, mutta kauluksesta tein kietaisumallisen. Lisäksi halusin ehdottomasti taskut, ja koska olen nyt kovasti viehättynyt noista kaitaletaskuista, niin luonnollisesti sellaiset sitten siihen laitoin.

 

Tämä seuraava on muuten samanlainen kuin edellinenkin, mutta kaulusta muokkasin vielä hieman. Kertakaikkisen kaunis kuosi tässä!

 

Kulttuurilähtöisen tuotteen valmistus: Karelia-housut

Kulttuurilähtöisen tuotteen valmistuksen näytön parissa ollaan vietetty viimeisin jakso koulussa.
Suunnittelu lähti siitä, että valittiin joku itseä kiinnostava kulttuuri ja haettiin siitä inspiraatiota tulevaan tuotteeseen. Idean lähtökohtana toimineen kulttuurin ei tarvinnut välttämättä näkyä valmiissa tuotteessa selvästi, mutta joku ajatuskulku oli siinä hyvä olla mukana.

Valitsin itse karjalaisen kulttuurin ja valmistettavaksi vaatteeksi housut itselleni. Karjalassa käytettiin aiemmin vaatetuksessa paljon villaa, ja se sai minut selailemaan villakankaita näihin housuihin. Päädyin Kangastukun tummanruskeaan villasekoitekankaaseen edullisen hinnan ja kivan pintakuvioinnin takia.

Housuja en halunnut kuositella vanhan tyylin mukaan, vaan yhdistää mennyt ja nykyinen aika itseni näköiseksi kokonaisuudeksi.

Kiireisille ihan heti alkuun sovituskuvat valmiista housuista (kuvaajana Harjassuden blogisti).
Tämä villasekoitekangas on ihanan ohutta, sileää ja laskeutuvaa. Erittäin miellyttävä materiaali päällä, mutta näyttääkin sitten joka ikisen kiristävän kohdan korostetusti. Vyötärökaitaleen toiselle puolelle muodostuu pienet poimut, vaikka kuinka tarkka olin leikkuun ja ompelun kanssa. Käytössä niihin ei niin kiinnitä huomiota, mutta kuvat paljastaa armotta. Etutaskun kohdalta kuvan perusteella voisi kuvitella kiristävän pahastikin, mutta alla minulla oli erittäin tarttuvat ja sähköiset sukkahousut... Samoten litsin alapuolelle ilmestyy viikset, minkä alkulähteeksi paikansin litsin kohdalle tulevat paksut saumakerrokset ja saumanvarojen käännökset puolelta toiselle. Tämäkään kohta ei luonnossa mielestäni ole noin häiritsevä, ja sain niitä silittämällä aavistuksen hävitettyä.
Lahkeensuihin halusin ehdottomasti kuminauhat. En pidä siitä, että lahkeensuut lepattaa toisiaan vasten tai jää kantapään alle.



Taakse tein kaitaletaskut. Nämä oli minulle ihan uusi tuttavuus, ja hetken sainkin pähkäillä näiden kanssa. Alempaa löytyy taskun valmistus vaihe vaiheelta kuvattuna.

Vielä lähikuvaa sivusta.

Vyötärökaitaleen sisäpuolelle tulevaan lappuun halusin muistoksi housujen nimen ja valmistumispäivämäärän. Vyötärön vuori kierrätyspuuvillaa.

Tästä tämä lähti. Valmiina oli jo housujen peruskaavat ja lakanaproto. Kuosittelin suunnitelmani mukaan kaavat näille housuille ensin 1:4 koossa ja sitten täydessä koossa. Astetta pidemmälle viedyt protot tein villakangasjäljitelmästä, harjoittelin näihin jo oikeanlaiset taskut ja vetoketjuhalkion. Istuvuus tuntui erittäin hyvältä, joten kaavaa tai kuosittelua ei tarvinnut onneksi enää muuttaa.

Kaavat taitetulla kankaalla. Kuten huomaatte, otin kankaan riittävyyden varman päälle..

Nyt päästäänkin takataskujen tekoon. Takalahkeen oikealle puolelle, merkittyyn kohtaan, asetetaan kaitaleet muodostava kappale (mikä on jo tuettu ja huoliteltu ylä- ja alareunoista). Taskunsuu on piirretty tarkalleen siihen kohtaan kuin sen halutaan tulevan, suorat ompeleet ommellaan 1cm tämän viivan ylä- ja alapuolelle.

Keskelle leikataan reikä, mitä jatketaan reunoista kulmia kohti. Nyt voidaan kääntää kaitalekappale nurjalle.

Lipareita taitetaan keskelle päin niin, että muodostuu tällaiset:



Ja niiden pitäisi näyttää oikealta puolelta tältä:



Lipareet silitetään huolellisesti. Lipareiden sisään jäävät sv:t silitetään auki, näin lopputulos on siisti ja tasainen.

Taskun sisältä kurkkaava kappale on nimeltään varjokappale. Varjokappaleiden alareunoihin ommellaan varsinaiset taskupussit, tein ne liukkaasta vuorikankaasta. Taas silitellään saumanvaroja auki.

Varjokappaleen puoleinen reuna ommellaan kaitalekappaleen yläreunaan, ja vuorikankaan puoleinen reuna taas alareunaan. Silitellään lisää saumanvaroja auki, ja lopuksi voidaan saumuroida taskupussin sivut.

Alla olevasta kuvasta näkyy vielä kaitalekappaleiden leikkauksessa muodostuneiden kolmioiden tikkaus kaitalekappaleen puolelle kiinni.

Ja näin on takatasku valmis! Aluksi tämä vaikutti sekavalta ja hankalalta, mutta ihanalta tuntui, kun homma viimein aukeni ja hoksasin jutun jujun. Alla vielä poikkileikkauskuva havainnollistamaan.

Etutaskut onkin paljon simppelimpi tehdä. Taskupussin vuorikappale asetetaan etulahkeen päälle op:t vastakkain, ommellaan taskunsuu ja käännetään vuori nurjalle. Taskunsuu silitetään ja tikataan siististi. Taskupussin näkyviin jäävä osa asetetaan vuorikappaleen päälle ja saumuroidaan taskun pohja.

Kas näin:

Nyt päästään jo ompelemaan lahkeiden sivusaumat. Silitetään sv:t takalahkeen puolelle, ja tikataan taskusta alaspäin.

Tässä vaiheessa multa loppui kännykästä koululla virta, joten tutoriaali rajoittuu tähän. :)
Vetoketjuhalkion ompelussa oli omat kommervenkkinsä, siinä sai tosissaan keskittyä, harsia ja silittää, että lopputulos oli siisti. Mutta selvisin!

Housuihin olen erittäin tyytyväinen. Jokainen kohta ei ole täydellinen, mutta näistä tuli jo nyt uudet lempihousut.

Karkkihousut oman peruskaavan pohjalta

Housujen piirtämistä olen odottanut sekä innolla, että pelolla. Olin kuullut, että kaavan saaminen istuvaksi voi olla pitkän ja kivisen tien takana, mutta oman istuvan housukaavan saaminen houkutteli silti kovasti.

Pelko oli turhaa tai sitten mulla kävi tuuri, sillä ilman sen suurempia korjauksia kaava istui todella hyvin.

Vaikka vaatekaappi on hyvinkin täynnä, on siellä ollut mukavien kouluhousujen kokoinen aukko. Käytän farkkuja aina ja kaikkialla, mutta onhan ne välillä hurjan epämukavat jos pitää istua pidempiä aikoja paikoillaan.

Halusin kuositella katseenkestävät collegehousut, joissa yhdistyisi mukavuus ja helppous.

Kankaaksi valitsin Neenuskan herkullisen karkkijoustiksen, mutta tokihan tein ensin koeversiot toisesta collegesta. Puhelimella näitä kuvia en osaa laittaa loogiseen järjestykseen, joten hypellään vähän ees taas.

Koeistuja totesi homman sujuvan.

Koeversiohousuihin tein taakse kaarrokkeen, mutta karkkihousuista jätin sen pois, ettei kuosi katkea.

Sekä lahkeensuissa että vyötäröllä on resorit, vyötäröllä lisäksi kuminauha. Molemmissa housuissa reilut taskut, karkkihousuissa tikkasin ne etulahkeisiin kiinni.

Nämä on päällä niin mukavat, että farkut jää kyllä vähemmälle käytölle. Olen erittäin tyytyväinen!

Viileän rento kesäasu

Kevään viimeinen koulutyö ennen työharjoitteluja!
Tehtävänanto oli suunnitella ja valmistaa kesäasu, inspiraation lähteenä toivottiin käytettävän Kankaan tehtaan miljöötä, missä koulumme sijaitsee.
Ajattelin heti, että housut tahdon tehdä, sellaiset unelmankevyet lököhousut, mitkä ei kiristä mistään. Housujen kaavojen piirtämistä emme kuitenkaan vielä alkaneet harjoitella, joten lähdin yläosasta liikkeelle.

Vesiputouspääntien kuosittelu vaikutti mielenkiintoiselta, ja sitä yritinkin alkuun tehdä. Noin periaatteessa se onnistui, mutta hihattomassa versiossa kangas jäi aina kainalon alta lörpöttämään. Kaventelin ja sovittelin, mutta en saanut sitä istumaan toivotulla tavalla. Kaavapohjana tässä oli valmis peruskaava, eli ei omilla mitoillani tehty.
Turhauduin, ja vaihdoin suunnitelmaa.



Tässä välissä lapset sairastui ties kuinka monenteen flunssaan, joten jatkoin työskentelyä kotona. Kuten kuvasta näkyy, kuopuksen apu oli korvaamaton...
Nyt otin pohjaksi omilla mitoilla tehdyn neuleen peruskaavan, millä tein myös tuubikauluspaidan.
Avarsin hieman pään- ja kädenteitä, pilkoin kaavan osiin ja asettelin tähän malliin:

Koulussa olen oppinut sen, että aina kannattaa tehdä ensin proto.
Proto näytti hyvältä (muokkasin vielä hieman kädenteitä ja lisäsin muutokset kaavaan) joten uskalsin saksia varsinaisen kankaan.
Kyllä on istuvuus ihan toista luokkaa omilla mitoilla tehdyssä kaavassa, kuin valmiissa! Tuleekohan valmiskaavoja enää käytettyä kovin paljoa? Ei varmaan sen jälkeen, kun olen saanut enemmän kokemusta kuosittelusta.
Toisen kyljen poimutukset antaa mukavasti väljyyttä etukappaleella, ei paita nuole mahaa niin tiukasti. Liikkuessa tämä viskoositrikoo elää ihanasti, yhteen kuvaan on vaikeaa vangita koko ilmettä.
Pään- ja kädenteillä kaitalehuolittelut, helmaan lisäsin leveän kaitaleen.

Halusin kuitenkin edelleen lisäksi tehdä ne housut, mistä oli jo tarkka visio päässä. Valmista kaavaa ei tietenkään ollut, eikä edes valmista sivusaumattomien leggingsien kaavaa aikuiselle. Selailin hetken kahta ainoata Ottobre Womania mitkä minulla on, ja päätin ottaa työn alle simppelien pillifarkkujen kaavan.
Vyötärön linjaa mukaillen piirsin sekä etu- että takalahkeen vierekkäin, jolloin sain kerralla sekä sivusauman pois, että lahkeeseen väljyyttä.
Väljyyttä ei vielä ollut kuitenkaan tarpeeksi, joten pilkoin kaavan pitkittäissuunnassa muutamaan osaan ja levitin hieman.
Mitoitin tämän niin, että yhdestä trikoon täysleveydestä saisi koko housut, eikä kovin isoja paloja jäisi tilkkulaatikkoon pyörimään.
Kuvassa näkyy nyt pitkä versio lahkeesta, piirsin siihen vielä pohjepituuden lisäksi.
Vyötärölle ja lahkeensuihin tulee suorakaiteen muotoiset kaitaleet, niiden koko riippuu hieman kankaan joustavuudesta.

Facen Saumanvara-ryhmässä törmäsin nerokkaaseen napinläpeen, minkä halusin ehdottomasti kokeilla käytännössä näihin housuihin.
Vyötärökaitaleen oikealle puolelle asetin tehostevärisen tilkun, merkkasin reiän kohdan ja ompelin lyhyellä suoralla tikillä ympäriinsä pari kierrosta. Leikkasin reiän keskelle, ja varovasti kulmiin asti pienet nippaisut.

Käänsin tilkut nurjalle ja silitin.

Tikkasin ympäriinsä parin millin päästä reunoista ja leikkasin ylimääräiset kankaat pois.

Näin siistiltä kuitenkin näyttää oikealta puolelta. Tässä ohuessa kankaassa tehosteväri ei kyllä tehosta reikää yhtään, vaan häviää piiloon. Mutta siisti on! :)
Nauhat tein vielä ylimääräisestä suikaleesta kääntämällä sen kolminkerroin ja ompelemalla tasosaumurilla päältä.

 Koska housujen jälkeen jäi vielä kangasta sopivasti pipon kokoinen tilkku, koitin pikaisesti kaavoittaa lörppäpipon harpin avulla. Harmi, ettei nyt ole kaavasta kuvaa, mutta se on hyvin yksinkertainen piirtää. Piposta tuli sopiva, ja lörppämalliin käy loistavasti tämä valuva trikoo!
Nyt en sitten malta odottaa kesää enää ollenkaan.

Koko setin kankaat tilattu Kangaskapinasta, iso kiitos heille nopeasta toimituksesta!
Ps: se Kankaan tehtaan alue näkyy vaatteissa värisävyissä, keveydessä (koulun ikkunat on ihanat, isot ja valoisat) ja housujen kankaan aavistuksen rouheassa pinnassa.