Jälleen kerran perusvaatetta

Jostain syystä meidän lapsille iskee syksyllä kasvukausi, ja kaikki vaatteet jää kerralla pieniksi. Tätä perusvaatetta tulee sitten kausittain urakoitua sarjatyönä.
Kiva oli huomata, että viimein olen saavuttanut sen tilanteen, että perusvaatteet saan tehtyä alusta loppuun niin, että voin olla aikalailla täysin tyytyväinen lopputulokseen. Virheettömiä nämä ei ole, mutta niin kivoja, että kehtaan mainostaa omatekemiksi. :)

Esikoiselle suloisesta kissanpentutrikoosta Pupunen-kaavalla paita koossa 122 (!!!). Vähän on hihoissa kasvunvaraa, mutta nuo pussitetut hihansuut asettuu kivasti ylimääräisenkin pituuden kanssa. Kangasta leikellessä huomasin, että esipesussa jotkut kohdat on ottanut haaleasti punaista väriä itseensä. Samassa koneellisessa oli muitakin uusia kankaita pesussa, enkä muissa huomannut värin tarttumista samalla tavalla.



Keskimmäiselle muutama paita Little lamb-kaavalla koossa 110, ensimmäisenä lentokoneita. Tämän kanssa tuli ajatusvirhe. Leikkasin hihat niin pitkäksi, että voin resorin sijaan kantata ne reunasta. Seuraavana päivänä jatkoin ompelua, ja mietin, että kumma kun unohdin ne resorit leikata valmiiksi, ja laitoin nuo ohjeen mukaiset leveämmät kappaleet jatkoksi. Helmakäännettä viimeisenä tehdessä vasta välähti, että hihansuut piti kantata, ja nyt pituutta on ihan liikaa. En jaksanut enää purkaa, vaan käytetään tätä alkuun sitten hihat käännettynä. Mahtuupahan kauan!

Kaikkiin näihin paitoihin tein litteät raglansaumat, ja myös pääntie samalla tavalla. Ompelin suoralla joustavalla yhteen, avasin saumat ja ompelin päältä taso-ompeleella. Tällä tavalla tuo niskaan tuleva kohtakin on aivan unelman litteä. Pääntien kanttikaan ei ole niin kankea, kun kerroksia tulee yhteen kohtaan vähemmän.

Lopuksi vielä kesimmäiselle pitkikset.

Onnistunut ylläri

Kummipojan äiti ihastui joskus tähän kuosiin erityisesti tällä väriyhdistelmällä, mutta liian myöhään, sillä Noshilta oli tästä kankaasta ommellut valmiit vaatteet jo loppuneet, eikä mistään tahtonut löytyä edes käytettynä näitä. Selailin Facen myyntiryhmiä hänen puolestaan, mutta ei tärpännyt.
Nyt joku aika sitten bongasin Skoottereita monessa eri värissä Kangaskapinasta, ja päätin yllättää tämän ystäväni. :) Eilen sain viedä yllätyksen saajilleen, kummipojalle David-kaavalla ommellun paidan (lisäyksenä neppihalkio) ja äidille pipon. Vastaanotto oli erittäin iloinen!

Samaan postaukseen ymppään omalle keskimmäiselle ommellun välikausipipon. Poika itse valitsi yksivärisen joustofroteen pipoonsa, ei kelvannut raidat tai autokuosit. Vuorina trikoo, korvien kohdalla pul-palaset tuulensuojina, tähtitikkaus piristeenä ja huipulla tupsu. Kaavana Muraveinik jota on madallettu otsalta ja niskasta, niskan madallus olisi saanut jäädä melkeipä kokonaan pois. Lipareita myös pidensin vähän, että mahtuu kypärämyssy tarvittaessa alle, ja neppi kuristamatta kiinni.

Ompeluharjoituksia

Tällä viikolla olemme koulussa harjoitelleet tarkkaa ompelua. Paperille on piirretty kaulus, mihin piti tehdä tikkaukset mahdollisimman tasaisesti. Ylin on tehty rauhallisesti, loput vauhtia aina lisäten. Aika lujaa teollisuuskoneilla pääsee..
Kankaanpalasta piti ommella ääriviivat esiin mahdollisimman tarkasti. Tuli mieleen ala-asteen ompeluajokortin suorittaminen. :)

Yhtenä harjoituksena meidän piti etsiä lehdistä kymmenen kuvaa, missä näkyy kankaan päälle ommeltu tasku. Liimasimme kuvat kollaasiksi, ja niistä piti valita yksi tasku.

Valitusta taskusta piirsimme itse kaavat ja ompelimme mahdollisimman samanlaisen, kuin kuvassa. (Nyt koneelta katsottuna en olekaan varma, onko mallin päällä olevassa paidassa taskun alareuna suora vai kulmikas.) Omasta taskustani puuttuu vielä nappi ja napinläpi, sillä koulun napinläpikoneen käyttö onkin toinen juttu. Paljon saan vielä taskuja harjoitella, ennen kuin olen tyytyväinen!

Lopuksi vielä mallikuva ja poikkileikkauskuvat, tottakai.

Tämä harjoitus oli ihana! Perinteinen hirsimökkitekniikalla valmistettu tilkkutyö, omani taipui tyynynpäälliseksi. Kankaat on keskusneliötä lukuunottamatta omista kätköistä. Mukavan joutuisaa ja koukuttavaa puuhaa, näitä voisi tehdä lisääkin harkitummilla kankailla.

Sata salamaa...

Sattuneesta syystä keskimmäisemme kuulee tuon otsikon laulun omalla tavallaan.
Keräsin äitipisteet kotiin, ja ompelin Kangaskapinasta tilatusta trikoosta Salama-fanille hupparin sausage dog-kaavaa soveltaen koossa 110. Kokoa vähän reilummin, että mahtuu varmasti kauan. Tuplahihat on vain hämäystä, koko huppari on ommeltu yksinkertaisesta trikoosta.
Helppo perushuppari (helposti myös katkesi huppua ommellessa kaksi neulaa, onneksi suttuisen kohdan sai kätevästi peitettyä merkkilapulla), mutta jujuna tässä onkin hupun keskisauma.



En halunnut saumuriompeleen näkyvän päällepäin, ja trikoisessa hupparissa vuoritettu huppu on helposti liian tönkkö. Ompelin hupun kappaleet ensin nurjat puolet vastakkain yhteen, käänsin hupun oikein päin ja ompelin sauman "pussiin" sisään, lopuksi tikkasin joustavalla suoraompeleella heiluvan osan nätisti huppuun kiinni.

Nuorimmasta on myös kasvamassa oikea automies. Harvoin poika leikkii muulla kuin autoilla, ei puhu eikä kävele, mutta osaa kyllä päristellä niinkuin autot.
Trikoiseen peruspaitaan (kaavana se iänikuinen sama baby basics koossa 74) tein elämäni ensimmäisen silityskalvokokeilun. Kalvot tilasin kankaiden yössä Tikkaus ja Tarvikkeelta. Kuva on hillittömän mielikuvitukseni tuotos suoraan googlesta näyttöä vasten paperille läpi piirrettynä. Kuopuksen kommentti paitaan oli silmät ympyräisinä painokkaasti lausuttu "Öh".

Fantasialinnut-projekti

Jyväskylässä järjestetään joka vuosi Valo virtaa-tapahtuma, mikä on osa suurempaa Valon kaupunki-kokonaisuutta.
Tänä syksynä me ensimmäisen vuoden artesaaniopiskelijat pääsimme suunnittelemaan ja toteuttamaan pienissä ryhmissä fantasialintu-teoksia Tourujoen varteen.

Alla olevassa kuvassa näkyy meidän ryhmän eri suunnitelmia, valitun suunnitelman tarkempi hahmotelma, materiaalilista ja vähän teoksen ideaa kerrottuna sanoin.



Lintujen rungot teimme kanaverkosta, nokkiin ja toisen linnun jalkoihin käytimme rautalankaa.

Lintujen rungot ja maapallomuna pesässään paikalla, mihin aluksi suunnittelimme niiden tulevan. Lopullinen, tilavampi paikka tuli joitakin metrejä sivuun.

Lintujen ympärille ripustimme oksiin valokuituja, mihin liimattiin cd-levyn palasia. Tavoitteena oli saada ympäristöön pientä kimallusta luomaan taianomaista tunnelmaa.

Pesän teimme myös kanaverkosta, ja päällystimme sen hallaharsolla. Linnut saivat ylleen myös hallaharsoa, paperimassatäytteiset nokat maalattiin hopeisella maalilla ja pyrstöön kiinnitimme hallaharsoa, valokuitunauhaa ja valkoisia askarteluhöyheniä. Maapallo muotoiltiin kanaverkosta, päällystettiin paperisuikaleilla ja liisterillä, ja maalasin sen akryyliväreillä. Vauvanpeitto maapallon päällä on tehty myös hallaharsosta, virkkasin sen reunaan yksinkertaisen simpukkapitsin. Lintujen ja pesän sisälle pujottelimme valosarjat.

Viimein pääsimme viemään teoksen omalle paikalleen odottamaan pimeän tuloa. Yltyvä myrsky pisti pelkäämään illan onnistumista, mutta onneksi tuuli ei ottanut näihin kovin pahasti.

Tämä oli se hetki, mitä olimme odottaneet koko syksyn! Ihmisiä oli tapahtumassa paljon, ja kaikki teokset näyttivät upeilta. Kyllä kannatti osallistua! :)

Neulatyyny

Viimein pääsimme koulussa jakautumaan omiin aloihimme, nyt on muutama päivä takana pienemmässä ryhmässä. Hurjaa, kun lähes 40 opiskelijan sijasta nyt näen päivittäin vain viittä muuta. Ryhmä on kuitenkin kiva ja ala innostava. :)
Ihan ensimmäiseksi työksi saimme ommella teollisuusompelukoneella neulatyynyn, minkä voi laittaa käsivarteen. Itse suunnittelin simppelin 6x6x6cm kuution, mihin laitoin joka sivulle erilaisen puuvillakankaan. Käsivarren puolella on pala pahvia estämässä neulojen tuikkaaminen käteen, täytteenä vanua ja kiinnitys tapahtuu napinläpikuminauhalla ja napilla. Näin saan valita laitanko tyynyn olkavarteen vai ranteeseen.

Tein tämän nopeasti ja lennossa suunnitellen, kyllä taas purkaessa muistin, miksi se tylsä paperille suunnittelu on niin tärkeää. Tämmöisessä pienessä pikatyössä mitään katastrofaalista ei onneksi pääse tapahtumaan.

Taaperolle turkoosia

Ensimmäisenä Ottobren Mustikka-haalarit koossa 80 pienin muokkauksin.
 Tämä on yksi niitä kaavoja, mitä kaikki muut on jo käyttäneet vuosia, ja minä sain aikaiseksi kokeilla sitä vasta nyt. Monesta blogista olen lukenut, että tässä on selkämitta lyhyt, joten siihen lisäsin pari cm, ja lahkeisiin lisäsin resorit.



Tämä vetoketjun yläpää oli se paikka, mikä jäi kaivelemaan. Miten te teette tuon siististi niin, että vetoketjun päät tulisi piiloon ja vetskari jatkuisi ihan ylös asti? Tässä kankaassa myös valkoinen pohjaväri loistaa nukkajonojen välistä taitoskohdissa, mutta eipä se enää valmiissa työssä niin häirinnyt.

Haalarihousuille kaveriksi ompelin peruspaitoja Baby basics-kaavalla koossa 80.

Olipa saumurin säädöt mitkä tahansa, napsahtaa ompeleet käytössä jossain vaiheessa aina poikki varsinkin näissä superjoustavissa kankaissa. Todella ärsyttävää! Itse osaan yleensä varoa venyttämästä pitkiä saumoja liikaa, mutta varsinkin lapset itse riisuu ottamalla hihasta kiinni ja venyttämällä piiiiiitkälle. Kokeilin nyt ommella sivusaumoihin saumuriompeleen viereen ompelukoneella suoran jousto-ompeleen, toivon mukaan tämmöinen sauma kestäisi paremmin. Vai olenko ainut, kenen saumuriommel ei kestä loputtomiin ehjänä?

Ihmisen koriste

Kaikki neljä pajaa kierrettyämme saimme tehtäväksi ihmisen koristeen. Tekotavan sai päättää itse, rajoituksena oli se, että tuote piti saada tehtyä valmiiksi koulussa. (Tein tämän suurimmaksi osaksi kotona...)

Ihmisen koriste piti tehdä jollekin asiakkaalle joka sai olla todellinen tai kuviteltu, mutta sen piti olla sellainen, joka voisi olla todellinen.

Jälleen kerran edessäni oli tyhjä paperi, ja mieleni vähintään yhtä tyhjä. Päätin tehdä mielikuvituksettomuudestani voimavaran, ja kirjoitin paperin yläreunaan asiakkaan nimeksi Erkki Arkinen. Äkkiä Erkki alkoi kertoa minulle omaa tarinaansa, ja sitä mukaa tuleva työni alkoi hahmottua.

"Erkki Arkinen 31v.
Tavallisen kiltti mies.
Tahtoisi olla supersankari.
Kulkee farkuissa ja hupparissa.
Kun kukaan ei näe, kiskaisee supersankaripipon syvälle päähänsä, ja solmii viitan niskaansa.
Erkki on bussikuski.
Hän ei katso asiakkaitaan silmiin, mutta hymyilee kohteliaasti.
Erkki kuvittelee ajavansa lentobussia, jolla kiidättää pelastettavia turvaan.
Oikeasti hän on ylpeä työstään."



Piirtelin erilaisia viittoja, pipoja ja koruja, mietin tekotapoja ja käytettävissä olevia materiaaleja.
Päädyin pipon tekemiseen virkaten, sillä virkkaamalla saa melkein mitä vaan tehtyä, ja suunnitelmaa voi muuttaa lennossa.

Tätä tehdessä olin itse itselleni kriitikkona ankara. Ei tämä toimi, tulee tylsä, kaikilla muilla varmasti hienommat työt, liian vähän aikaa ja vääränlainen lanka, olisi pitänyt valita joku toinen suunnitelma jne. Tein sen kuitenkin loppuun asti, ja työ kiitti tekijäänsä. :) Tästä tuli oikeastaan parempi kuin toivoin, ideana tuollainen toimii varmasti monenlaiseksi muunneltuna.

Otsalle olisin halunnut kehitellä vielä jonkinlaisen super-Erkki-merkin, mutta siihen ei aika riittänyt.

 

Tekstiilipajalla

Viimeisenä pajana pääsin tutustumaan tekstiilipajaan. Jälleen kerran kolme päivää tuntui liian lyhyiltä, eikä aamulla herätyskellon ääni klo. 5:45 haitannut yhtään.

Pajalla aiheeksi meille annettiin "pyllyn alle". Valmistettavan tuotteen ei tarvinnut olla suoraan tarkoitettu pyllyn alle, vaan tuosta sai lähteä vapaasti ideoimaan mitä mieleen tulee.
Tiesin heti, että haluan käyttää kangaspuita, ja matto sopi aiheeseen hyvin. Kuteeksi revin vanhaa kulahtanutta pussilakanaa, ja nettikirppiksen kautta löytynyttä ilmaista vaaleanpunaista aluslakanaa.

Alla kuvia työvaiheista.

Valmiin maton mitat ilman hapsuja on noin 128*46cm.
Edellisen kerran olin kangaspuita käyttänyt ala-asteella, ja edelleen kutominen oli yhtä mukavaa, kuin muistinkin! Tätä voisi ehdottomasti harrastaa jatkossa lisää, katselin jo lakanakaappia sillä silmällä, että minkälaista mattoa sen sisällöstä syntyisi. Toistaiseksi ompeluhuoneeseen ei kangaspuita mahdu, joten ihan heti en pääse uudestaan paukuttamaan.




Tyttönen tuli katsomaan kun viimeistelin mattoa, ja totesi sen olevan hienoin matto, minkä on ikinä nähnyt. Riemu oli suuri, kun kerroin tehneeni tämän tyttösen tulevaa huonetta varten. :) "Karamellimäinen" oli tämän palkitsevan kriitikon arvio!