Pantatoppiprojekti Pyhävaatteelle

Koin ihan mielettömän onnenpotkun.

Joululomalla ajatus koulun kevään kuvioista tuntui kaukaisilta, suurilta ja vähän ahdistaviltakin. Olisi edessä viimeisten kuukausien puserrus, jolloin olisi saatava nippuun oma osaaminen ja luotava pohjaa tulevaisuuden työllistymiselle.

Täysin yllättäen mulle tarjottiin mahdollisuutta päästä tekemään Pyhävaatteelle pappien käyttämää vaatetusta. Yksi akuuteimmista ongelmista oli kuulemma epäkäytännöllinen paidan/neuletakin/mekon tms alla käytettävä irtokaulus, mikä helposti lähtee pyörimään tai nousemaan pääntieltä esiin. Tätä varten luonnostelin erilaisia käytännöllisempiä vaihtoehtoja ja päädyin kokeilemaan hihatonta trikootoppia pantakauluslisällä.

Alusta se oli aloitettava, eli tutkittava olemassaolevan kauluksen rakennetta, että mitenkäs sen valkoisen lärpykkeen sinne saakaan laitettua.. Piirtelin mielikuvitukseni tueksi rakennetta luonnoslehtiöön, taittelin paperista malleja ja lopulta ompelin kankaasta toimivan kujan. Helpottava ahaa-elämys!

Seuraavaksi piti miettiä niskaan tulevaa kiinnitystä. Vaihtoehtoja on miljoona, on nappia, nepparia, vetoketjua, halkiotyyppejä lukematon määrä, tai siltä se tuntui. Vielä kun yhdistää trikooseen joustamatonta puuvillaa, on löydettävä sellainen ratkaisu, mikä on helppo ommella ja käytössä kestävä.

Tein tästäkin taas kokeiluja, kuviin päätyi vain pari.

Palaset alkoi loksahdella kohdalleen, halkio tuntui toimivalta ja kauluksen mysteeri oli ratkaistu.
Pääsin miehustan kimppuun. Piirsin neulepaidan peruskaavalla hihattoman, minkä aika huolimattomasti leikkasin koulun protoaarrelaatikosta löytyneestä trikoosta. Oltiin jo selkeästi oikeilla jäljillä, mutta istuvuus oli päin honkia ja materiaali aivan liian lörppö.
Tämän takia niitä protoja väännetään monta.

Hioin niskahalkiota vielä ja samalla testasin miehustaa toisenlaisesta trikoosta ja tällä kertaa lyhyemmällä mallilla. Ei toiminut, ei.. Nää on näitä hetkiä, kun tuntuu, että työ on hyyyyvin tahmeaa.

Viimein kaavoitus ja istuvuus asettui kohdilleen, ja pääsin tekemään koeversiota jo oikeamman näköisestä trikoosta. Tässä taitaa olla vielä 100% puuvillatrikoo, mutta väri ja saumarakenteet jo lopullisia. Myöhemmät topit kaikki tehty puuvilla-elastaanitrikoosta.
Niskaan halusin nepparit, niiden metsästäminen ja kiinnittäminen olisi jo ihan oman postauksen arvoinen tarina. Tässä kuitenkin rankasti lyhennetty versio: valitsin mustat rengasnepparit. :D
Kädentiet ja helmat kanttasin resorilla, muutaman topin jälkeen päädyin nekin tekemään samalla trikoolla, kuin miehusta. Ei poimuta niin paljoa, kuin resorikantti.
Kaulus Perla-puuvillaa, ihana työstää eikä kutistu.

Toppia saatavana lyhyen lisäksi lantiolle yltävää pitkää versiota, istuvuudeltaan unisex-malli sopii siis jokaiselle sukupuoleen katsomatta.
Olat mitoitin niin, että päällä voisi käyttää avarampaakin pääntietä, mutta ei menisi hihojen kanssa hankalasti ryttyyn. Käyttökokemuksia otan vastaan enemmän, kuin mielelläni!

Näinkin yksinkertaisessa vaatteessa on yllättävän paljon mietittävää. Jopa lappujen paikkaa ja ompelujärjestystä olen veivannut ja hionut, jotta ommeltavuus ja käytettävyys olisi mahdollisimman hyviä.

 Seuraa vielä erinäinen läjä kuvia työvaiheista. Sarjatyö on ihanaa kun siihen pääsee uppoutumaan, mutta mulla on vielä aika artesaanimaisen taiteellinen ote järjestyksen ylläpitämiseen. :D

Pantatoppeja on saatavana myös sinisenä! Vihreitä tulossa myös. On muuten oma haasteensa löytää eri valmistajilta toisiinsa sopivat värit trikoosta ja kauluksen puuvillasta, kun ei edes samalta valmistajalta niitä löydä. Lopulta etsintä kuitenkin tuottaa aina tulosta.

Kertakaikkiaan ihana kevät oli pantatoppiprojektin kanssa, siihen sain näppärästi nidottua pari jaksoa näyttöineen ja työssäoppimisen. Asiakkailta on tullut erittäin kannustavaa palautetta, ei sitä tunnetta voi sanoin kuvailla, kun on saanut olla ratkaisemassa monen ihmisen päivittäistä ongelmaa.
Jokainen toppi on ommeltu rakkaudella ja suurta mielihyvää tuntien, aiijjai kun rakastan tätä työtä!

Ps: Oman topin pääset tilaamaan täältä.

Messureissu ja tarveompelua

Mulle tuli mielettömän hieno mahdollisuus päästä töihin Neenuskan mukana Tukholman Sy & Hantverks festivaleille helmikuussa. Riemusta kiljuen lupauduin, mutta vieraalla kielellä asiakaspalvelu jännitti melkoisesti, kun asiakaspalvelukokemusta ylipäätään on vielä niin vähän. 

Koulussa viimeiset kuukaudet on ehkä himppasen stressanneet, joten irtiotto teki erittäin hyvää. Reissusta oli myös erittäin paljon hyötyä ajatellen ammattia.

Menomatkalla laivassa Anna Puu esiintyi, taitava artisti!

Seuraavana aamuna Tukholmassa suunnattiin suoraan messuhallille ja pistettiin oma nurkkaus pystyyn. Samaan Indien syssyyn tuli perästä vielä Ikasyr, PaaPii ja Käpynen. Torstai käytettiin aika rauhalliseen tahtiin myyntipaikan valmisteluun, ja minä toistelin hiljaa mielessäni, että selviät tästä hengissä...

Ihanaa oli myös nähdä, että vuosi sitten työharjoittelussa suunniteltu hamesarja jatkaa eloaan, siinä niillä on luonteva paikka Neenuskan paitojen vieressä. Väkisinkin hymyilytti, kun seurasi vierestä asiakkaiden reaktioita hameet nähdessään. :)

Täyttä tohinaa piisasi perjantaista sunnuntaihin, kaikki jännitys asiakaspalvelusta katosi heti perjantaina aamulla. Ihania kohtaamisia, innostavia ompeluharrastajia, ja myös ihana Indien porukka! Kolmantena päivänä lähti viimein ruotsikin tulemaan englannin lisäksi, yllättävän paljon sitä kuitenkin ymmärsi, vaikka äärimmäisen harvoin tulee vapaaehtoisesti käytettyä.
Tämmöisen reissun täytyisi ehdottomasti kuulua opetussuunnitelmaan käsityöalalla.

Tältä sitten näytti sunnuntai-iltana meidän myyntipiste, kiireellä kamat kasaan ja satamaan. Illan päätteeksi herkuteltiin laivan buffetissa, aamulla aikaisin ylös ja automatkan jälkeen kouluun.

Hillitsin itseni messuilla aika hyvin (eli opiskelijabudjetti hillitsi väkisin), mukaan tarttui vain resoreita eri väreissä. Nämä alla olevat housut on odotelleet sopivaa resoria jo hetken, lahkeet koottu joustocollegen jämäpaloista. Kaavana Ottobren High Jump koossa 98.
Kuopus päätti luopua vaipoista ihan tässä hiljattain, joten helposti puettavia vaihtohousuja tarvitaan.

Toistanko ehkä hieman itseäni? Karkkicollegea jälleen, kaava ja koko sama kuin ylemmissä housuissa.

Vielä esikoiselle Ottobren Happy Trio koossa 128. Tein etukappaleen kokonaisena ja jätin taskun pois, napit vaihdoin muovineppeihin. Hupun lakisauman tein litistettynä, josko näyttäisi nätimmältä nurjaltakin, kuin pelkkä saumurin sauma.

Tässä kokeilin ensimmäistä kertaa omaa kantinkääntäjää vaatteeseen, sitä teipattavaa mallia. Tilasin sen Aliexpressistä, hintaa postikuluineen tuli kympin verran. Luulin tilanneeni kolminkerroin kääntävän, mutta tulikin nelinkertainen, enkä pidä niin paksusta kantista. Netin ihmeellisestä maailmasta onneksi löytyi niksi, että kun hiuspinnin ympärille pyörittää paperia ja tunkee sen tiettyyn kohtaan kapinetta, tulee siitä kolminkerroin kääntävä. Jipii, eikun kokeilemaan!
Kolminkertaista kyllä tuli, mutta mua häiritsee suuresti se, että kääntäjä kiristää kanttia mun makuun ihan liikaa. En halua yhtään poimuja enkä kiristävää vaikutelmaa, mutta kantti ei saa myöskään olla löysä. Käsin kääntämällä saan tismalleen sellaisen kireyden, kuin tahdon. Trikoota tuskin tulen sillä kanttaamaan, mutta tähän joustocollegeen se toimi ihan kohtuullisesti. Vaikka jälki ei ole kontrollifriikin makuun täydellistä, niin ainakin nopeaa sillä oli kantata!

Itelle kaikkea ihanaa

Omat kaavat pääsi käyttöön, kun tein itselleni pitkästä aikaa rentoa käyttövaatetta. Tämän postauksen kaikki kuviolliset trikoot Neenuskalta.

Jo aiemmin kuosittelin omista housukaavoista collegehousut. Tällä kertaa tein trikoiset, nyt jätin kokonaan saumanvarat pois. Takamuksen päällä kulkee koristeommel, yksinkertaiset taskupussit on tikattu lahkeisiin ja vyötäröllä on kuminauhan lisäksi nauhakuja. Vielä ei ole nauhaa, sopivan väristä ei löytynyt omista varastoista. Näissä on myös edellisiin verrattuna matalempi vyötärökaitale, syynä ihan vaan resorin rajallinen määrä.

Oman neulepaidan peruskaavan pohjalta kuosittelin vuosi sitten tuubikauluspaidan. Samaa kaavaa käytin nytkin, mutta kauluksesta tein kietaisumallisen. Lisäksi halusin ehdottomasti taskut, ja koska olen nyt kovasti viehättynyt noista kaitaletaskuista, niin luonnollisesti sellaiset sitten siihen laitoin.

 

Tämä seuraava on muuten samanlainen kuin edellinenkin, mutta kaulusta muokkasin vielä hieman. Kertakaikkisen kaunis kuosi tässä!

 

Kulttuurilähtöisen tuotteen valmistus: Karelia-housut

Kulttuurilähtöisen tuotteen valmistuksen näytön parissa ollaan vietetty viimeisin jakso koulussa.
Suunnittelu lähti siitä, että valittiin joku itseä kiinnostava kulttuuri ja haettiin siitä inspiraatiota tulevaan tuotteeseen. Idean lähtökohtana toimineen kulttuurin ei tarvinnut välttämättä näkyä valmiissa tuotteessa selvästi, mutta joku ajatuskulku oli siinä hyvä olla mukana.

Valitsin itse karjalaisen kulttuurin ja valmistettavaksi vaatteeksi housut itselleni. Karjalassa käytettiin aiemmin vaatetuksessa paljon villaa, ja se sai minut selailemaan villakankaita näihin housuihin. Päädyin Kangastukun tummanruskeaan villasekoitekankaaseen edullisen hinnan ja kivan pintakuvioinnin takia.

Housuja en halunnut kuositella vanhan tyylin mukaan, vaan yhdistää mennyt ja nykyinen aika itseni näköiseksi kokonaisuudeksi.

Kiireisille ihan heti alkuun sovituskuvat valmiista housuista (kuvaajana Harjassuden blogisti).
Tämä villasekoitekangas on ihanan ohutta, sileää ja laskeutuvaa. Erittäin miellyttävä materiaali päällä, mutta näyttääkin sitten joka ikisen kiristävän kohdan korostetusti. Vyötärökaitaleen toiselle puolelle muodostuu pienet poimut, vaikka kuinka tarkka olin leikkuun ja ompelun kanssa. Käytössä niihin ei niin kiinnitä huomiota, mutta kuvat paljastaa armotta. Etutaskun kohdalta kuvan perusteella voisi kuvitella kiristävän pahastikin, mutta alla minulla oli erittäin tarttuvat ja sähköiset sukkahousut... Samoten litsin alapuolelle ilmestyy viikset, minkä alkulähteeksi paikansin litsin kohdalle tulevat paksut saumakerrokset ja saumanvarojen käännökset puolelta toiselle. Tämäkään kohta ei luonnossa mielestäni ole noin häiritsevä, ja sain niitä silittämällä aavistuksen hävitettyä.
Lahkeensuihin halusin ehdottomasti kuminauhat. En pidä siitä, että lahkeensuut lepattaa toisiaan vasten tai jää kantapään alle.



Taakse tein kaitaletaskut. Nämä oli minulle ihan uusi tuttavuus, ja hetken sainkin pähkäillä näiden kanssa. Alempaa löytyy taskun valmistus vaihe vaiheelta kuvattuna.

Vielä lähikuvaa sivusta.

Vyötärökaitaleen sisäpuolelle tulevaan lappuun halusin muistoksi housujen nimen ja valmistumispäivämäärän. Vyötärön vuori kierrätyspuuvillaa.

Tästä tämä lähti. Valmiina oli jo housujen peruskaavat ja lakanaproto. Kuosittelin suunnitelmani mukaan kaavat näille housuille ensin 1:4 koossa ja sitten täydessä koossa. Astetta pidemmälle viedyt protot tein villakangasjäljitelmästä, harjoittelin näihin jo oikeanlaiset taskut ja vetoketjuhalkion. Istuvuus tuntui erittäin hyvältä, joten kaavaa tai kuosittelua ei tarvinnut onneksi enää muuttaa.

Kaavat taitetulla kankaalla. Kuten huomaatte, otin kankaan riittävyyden varman päälle..

Nyt päästäänkin takataskujen tekoon. Takalahkeen oikealle puolelle, merkittyyn kohtaan, asetetaan kaitaleet muodostava kappale (mikä on jo tuettu ja huoliteltu ylä- ja alareunoista). Taskunsuu on piirretty tarkalleen siihen kohtaan kuin sen halutaan tulevan, suorat ompeleet ommellaan 1cm tämän viivan ylä- ja alapuolelle.

Keskelle leikataan reikä, mitä jatketaan reunoista kulmia kohti. Nyt voidaan kääntää kaitalekappale nurjalle.

Lipareita taitetaan keskelle päin niin, että muodostuu tällaiset:



Ja niiden pitäisi näyttää oikealta puolelta tältä:



Lipareet silitetään huolellisesti. Lipareiden sisään jäävät sv:t silitetään auki, näin lopputulos on siisti ja tasainen.

Taskun sisältä kurkkaava kappale on nimeltään varjokappale. Varjokappaleiden alareunoihin ommellaan varsinaiset taskupussit, tein ne liukkaasta vuorikankaasta. Taas silitellään saumanvaroja auki.

Varjokappaleen puoleinen reuna ommellaan kaitalekappaleen yläreunaan, ja vuorikankaan puoleinen reuna taas alareunaan. Silitellään lisää saumanvaroja auki, ja lopuksi voidaan saumuroida taskupussin sivut.

Alla olevasta kuvasta näkyy vielä kaitalekappaleiden leikkauksessa muodostuneiden kolmioiden tikkaus kaitalekappaleen puolelle kiinni.

Ja näin on takatasku valmis! Aluksi tämä vaikutti sekavalta ja hankalalta, mutta ihanalta tuntui, kun homma viimein aukeni ja hoksasin jutun jujun. Alla vielä poikkileikkauskuva havainnollistamaan.

Etutaskut onkin paljon simppelimpi tehdä. Taskupussin vuorikappale asetetaan etulahkeen päälle op:t vastakkain, ommellaan taskunsuu ja käännetään vuori nurjalle. Taskunsuu silitetään ja tikataan siististi. Taskupussin näkyviin jäävä osa asetetaan vuorikappaleen päälle ja saumuroidaan taskun pohja.

Kas näin:

Nyt päästään jo ompelemaan lahkeiden sivusaumat. Silitetään sv:t takalahkeen puolelle, ja tikataan taskusta alaspäin.

Tässä vaiheessa multa loppui kännykästä koululla virta, joten tutoriaali rajoittuu tähän. :)
Vetoketjuhalkion ompelussa oli omat kommervenkkinsä, siinä sai tosissaan keskittyä, harsia ja silittää, että lopputulos oli siisti. Mutta selvisin!

Housuihin olen erittäin tyytyväinen. Jokainen kohta ei ole täydellinen, mutta näistä tuli jo nyt uudet lempihousut.