Muotoilu- ja kuositteluharjoituksia

Koulussa olemme päässeet tutustumaan sovitusnuken päälle muotoiluun. Tässä ideana on se, että mittojen ottamisen, kaavojen piirtämisen ja kuosittelun sijaan muotoillaan vaate suoraan sovitusnuken päälle. Me teimme rintamuotolaskoksen näissä harjoituksissa kahdella eri tavalla.

Harjoittelimme myös hihojen kuosittelua piirretyn mallikuvan perusteella. Kuvasta piti osata katsoa, kuinka hiha poikkeaa peruskaavan hihasta, ja tehdä sitten tarvittavat muutokset. Tässä näkyy hiha, missä on runsaasti väljyyttä ja poimutuksia sekä olalla, että hihansuussa.
Tähän harjoiteltiin myös rannekkeen ja halkion tekoa.

Tässä erilainen hiha kuositeltuna ja valmiina.

Kauluksia piti tehdä kaksi erilaista, toinen tämä perinteinen kaulurikaulus...

... ja toinen irtokaulus kunnon liehukkeilla. :)

Näiden myötä taisin löytää oman sisäisen näpertelijän! Millintarkka työ on hermoja raastavaa, mutta erittäin palkitsevaa onnistuessaan!

Puuvillan värjäystä

Koulussa olemme tammikuun aikana värjänneet puuvillaa reaktioväreillä. Tässä menetelmässä ideana on saada väri reagoimaan kankaan kuidun kanssa niin, että väristä tulee pysyvä. Lämpötila pidetään koko prosessin ajan noin 40 asteessa, mutta aivan lopuksi vaate keitetään muutaman kerran, jotta kaikki ylimääräinen väri saadaan pois.

Me värjäsimme ennen joulua tehdyn trikoopaidan, ja ennen paidan värjäystä harjoittelimme eri sävyjen tekemistä ja sidottujen tilkkujen, eli plangien tekemistä.
Minun haaveeni oli saada aikaan sellainen peruspunainen väri. Sitähän ei valmiina ole, vaan se on yritettävä sekoittaa pinkinpunaisesta ja oranssinpunaisesta. Syvempään sävyyn saa myös laittaa ripauksen sinistä tai mustaa.
Tein kolme eri lientä metsästäen täydellistä punaista, mutta ajan lähetessä loppuaan mun oli otettava riski ja upotettava huolella tehty paita liemeen, minkä tuloksesta en olisi ihan varma.

Tässä lähtötilanne, eli vesi ja värijauhetta. Näiden lisäksi käytetään glaubersuolaa ja soodaa.

 

Tilkkuja liemessä.

Siellä se paita muhii, kyllä jännitti!

Tällainen siitä tuli. Ei lähellekään sellainen kuin suunnittelin, mutta nätti väri tämäkin. Muistuttaa enemmän mustikkasoppaa, kuin mansikkaa.
Hihat sidoin ennen värjäämistä tiukasti. Jotain ilmettä halusin paitaan saada, ja tuollaiset ohuet raidat sopii minusta tähän simppeliin tyyliin hyvin. Saatan vielä jossain vaiheessa uittaa tämän oranssinpunaisessa väriliemessä, josko saisin lopputuloksen lähemmäs suunnitelmaa. Mutta jos en ehdi, hyvä tämä on näinkin!

Vaatepaketti pikkuiselle

Tässä oli sellainen vaihtokauppa, missä molemmat osapuolet voitti.
Ystäväni oli joskus aikaa sitten tilannut Noshilta yllätyspaketin kankaita, ja pitkän aikaa suunnitteli opettelevansa ompelemaan. Syksyllä sitten oli katsonut kangaspinoa ja myöntänyt, että jos ei ole vieläkään innostunut, sitä tulee tuskin lähitulevaisuudessa tapahtumaankaan.
Ystävä antoi tämän kangaspaketin minulle, ja kiitokseksi lupasin "vähän jotain pientä kivaa" näistä ommella. Hän sai tässä talven aikana vauvan, ja pikkuruisiin vaatteisiin nuo kangaspalat riitti erittäin hyvin. Vähän sitten innostuin, ja tein useamman setin näitä minivaatteita.

On simppeliä housua ja valekietaisubodya, ja toiveesta yöpuvuksi settejä missä yläosa on paita. Noshin ilmaiskaavaa myös hyödynsin ja tein baggyt ilman taskua. (Kuuluuko noiden resoreiden olla noin löysät verrattuna lahkeensuuhun?) Kaikissa koko 62 tai 68, vuoritetut tumput omalla kaavalla.

Samaan pakettiin vielä mukaan pienen tytön isoveljelle, omalle kummipojalleni hihaton saman paketin kankaista. Pitkähihaiseen ei ihan olisi kangas riittänyt, mutta aluspaitaan sain justiinsa pituuden puolesta riittämään. Kohtahan se kesäkin on. :)

Kuvat on aika hätäisesti otettuja ilman lähikuvia yksityiskohdista, tuli yllättäen taas kiire kuvaamisen kanssa. Ompelujälkeen olen näissä aika tyytyväinen, tein litistettyjä saumoja hitaasti hartaudella, ja kerrankin maltoin olla oikomatta ja kiirehtimättä. Toivottavasti nämä on käytössä hyviä!

Sekalaisia pikkujuttuja

Eipä lähtenyt auto käyntiin aamulla tuolla -30 asteessa, joten ajankuluksi kokosin yhteen postaukseen sekalaisia pikkujuttuja, sekä koulusta että kotoa.

Kevätlukukausi uusissa tiloissa on viimein lähtenyt käyntiin, mutta tekemisen keksimisessä saa olla aika luova tässä vaiheessa, kun kaikki koneet ja tilat on vielä sekaisin. Yksi päivä teimme erilaisia harjoituksia, missä tutustuimme erilaisiin pintoihin. Nämä ovat mielestäni siitä hyviä, että ne herättelevät luovuutta, ja opettavat katsomaan maailmaa vähän eri kulmasta.

Ensimmäisessä etsimme erilaisia pintoja, ja lappeellaan olevan lyijykynän avulla piirsimme niitä esiin paperille.



Tässä oli tehtävänä käyttää erilaisia papereita. Niitä piti rypistää, taitella, tökkiä, repiä, pujotella, ihan mitä vaan keksi. Näitä sitten väritettiin erilaisilla väreillä, jos halusi.

Viimeisessä oli aiheena viivat. Piti piirtää/maalata erilaisilla välineillä erisuuntaisia ja -paksuisia viivoja.

Kotonakin olen saanut jotain pientä aikaan. Joululoman lopulla sääennusteita katsellessa tajusin, että eihän lapsilla ole vielä lämpöisiä talvipipoja, kun tähän asti on pärjätty hyvin kypärämyssy+välikausipipo-yhdistelmällä. Onneksi kaapista löytyi materiaalit, ja kaavana luotettava Ob:n Muraveinik.
Ylemmässä päällä musta pehmoinen collegepala mikä on lojunut jo pari vuotta kaapissa, kun se on ollut liian pieni kaikkeen. Tähän se oli just passeli! Vuorina unelmanpehmeä pörröfleece, ja korvien kohdalla pul-kankaiset tuulistopparit.

Alemmassa päällä Noshin collegea ja vuorina tavallinen fleece, korvien kohdalla tässäkin tuulistopparit. Tytölle tein tarkoituksella aavistuksen kevyemmän, hän hikeentyy helposti ja pärjää paljon kylmemmässä, kuin veljensä.

Molempiin aion vielä lisätä tupsut, kunhan posti tuo.

Tämä on pakko vielä esitellä! Joulupukki toi tyttärelle korujentekosetin, ja näitä syntyi neitosen toimesta loman aikana kuin liukuhihnalta. Kuvassa oleva kappale pääsi serkkutytön synttärilahjaksi.

Joululahjoja

Jokusen joululahjan ennätin ommella, on se kuitenkin niin mukavaa antaa itse tehtyä lahjaksi. Kaikista ei ole kuvaa, joten selostus saa riittää. :)
Koulussa tehdyn essun kaavalla tein myös kotona pellavaessuja, ja tähän kuvassa näkyvään ehdin koulussa painaa suunnittelemani kuvan. Sitten tuli sotkua ja kiirettä, joten loput meni suosiolla ilman painokuvaa. Tämän annoin äidilleni joululahjaksi, samanlaisen yksivärisen (pitsihelmalla) veljelleni ja vaimollensa, ja toisen vastaavan lasten ihan parhaalle hoitotädille.



Nettiystävä vuosien takaa tuli Brasiliasta suomeen vaimonsa kanssa joulukuuksi, ja halusin heille antaa jotain henkilökohtaista lahjaksi. Ajattelin, että matkatavaroita ja ostoksia heillä riittää tarpeeksi joten lahjat ei saisi viedä liikaa tilaa, niissä saisi näkyä suomalaisuus jollain tavalla ja haluaisin ommella ne itse (ja niiden pitäisi pysyä opiskelijabudjetissa). Kävin Vallilan kankaita myyvän kaupan palalaarit läpi, ja sieltä löytyi nämä kauniit kankaat. Tein tutulla penaalin ohjeella mutta päästä heitetyillä mitoilla meikki/toilettipussit, ja täytin ne Fazerin suklailla.
Nyt yhtäkkiä iski järkyttävä tunne, että muistinkohan ommella toisestakin käsin kääntöaukon umpeen... Muistikuvaa ei enää ole, sillä tein näitä yön hämärinä tunteina silmät ristissä.
Ihanaa, että joulukiireet on ohi! Edessä kylläkin kevätkiireet, mutta nehän on ihan eri kiireet. :)

Lahjoiksi tein myös auton kosteydensyöjiä lisää, ne meni paininjalan alta suoraan pakettiin niin kuvaamiset jäi.

Tuubikauluspaita

Piirsimme koulussa neuleen peruskaavan omilla mitoilla, ja suunnittelimme sen pohjalta trikoopaidan tulevaa puuvillanvärjäyskurssia varten.

Oma versioni on tässä, materiaali Kangaskapinan valkoista joustocollegea. Väljyyksiä on hyvin niukasti ja hihan sisäreuna suoristettu, pääntietä avarsin reilusti ja lisäsin kaksinkertaisen tuubikauluksen. Vielä en pujottanut nyöriä nauhakujaan, koska se pitäisi kuitenkin poistaa sieltä ennen värjäystä.

Kylläpä onkin asettelu epäonnistunut kuvassa, mutta idean varmasti hahmotatte. Kaulus on suorakaiteen muotoinen, mutta jäin miettimään, olisiko lopputulos parempi pääntietä myötäilevällä alareunalla. Päällä tämä näyttää ihan hyvältä näinkin, mutta pitää vielä kokeilla toiseen paitaan myöskin sitä toista tapaa.

Tämä paita on ihan simppeli ilman sen enempiä yksityiskohtia, sillä aika loppui kesken ja jouduin oikaisemaan aika monta kohtaa. Olen suorittanut samaan aikaan yleisiä aineita, mikä on vienyt joka päivästä vähintään pari tuntia ompeluaikaa pois.
Mutta valmista kuitenkin tuli!
 

Tässä yritin kuvata kauluksen istuvuutta, kuva on kahden peilin kautta otettu joten tarkkuudessa olisi parantamisen varaa.

Kauluksen yläreunasta vielä lähikuvaa.

Pikkusarja hihattomia

Vaihteeksi tämmöistä aivot narikkaan-ompelua. Esikoiselle jämäkankaista hihattomia tarpeeseen, kaavana Ob:n Peppi koossa 122. Kaikki saumat on litistettyjä, ja kanttauksetkin tehty niin, että lopputulos on litteämpi.

Villalankojen värjäystä ja koneella neulontaa

Kävimme syksyllä koulussa villan värjäyskurssin, missä kokeiltiin sekä happo- että kasvivärjäystä. Taas yksi taito, mitä olisi ihana syventää enemmän! Happovärjäys oli matematiikan ja kokeilun sekoitusta, sillä sai aikaan kirkkaita värejä. Kasvivärjäys oli ihanaa, luovaa hulluutta ja kokeilua! Kasvivärjättyjen lankojen värit ovat murrettuja ja pitkälle ruskean, keltaisen ja vihreän eri sävyjä. Niin kauniita!

Alussa on kattila ja valkoista lankaa.



Tässä happovärjättyjä Novitan Wooleja, keskellä olevat vaaleat turkoosit on minun ja parini värjäämiä. Jälki oli hieman epätasaista, mutta se teki valmiiseen neuleeseen kauniin meleeratun pinnan.

Alla myös punainen vyyhti on meidän, happoväreillä värjätty.

Tämä on värjätty erilaisilla havupuiden oksilla, pohjalla luonnonvalkoinen "seiskaveikka". Todellisuudessa väri on kellertävän vihertävä.

Näistä langoista sitten piti saada valmista myyntiin. Tutustuimme neulekoneeseen, mikä herätti suuria tunteita jokaisessa siihen koskeneessa. :D Äärimmäiset onnistumisen ja turhautumisen tunteet vaihteli hyvinkin lyhyessä ajassa. Hirmuisen hauska väline silloin, kun kaikki menee hyvin! Todella nopeasti saa siistiä jälkeä aikaan, kavennukset ja lisäykset tehdään yksi neula kerrallaan silmukoita nostelemalla ja esimerkiksi kirjo- tai pitsineuletta voi tehdä helposti eräänlaisen reikäkortin avulla. Mutta silloin, kun koneella on huono päivä tai sille ei puhu kauniisti, voi saada yhdellä vedolla suurta tuhoa aikaan. (Koneen takana olevat ikkunat ovat toistaiseksi ehjät...)

Lopulta ystävystyin tuon kapineen kanssa ja sain aikaan nämä ranteenlämmittimet. Juuri kun alkoi olla kivaa, aika loppui, ja ikävä jäi.
Alareunassa pykäreunainen valejoustinkäänne, välissä kirjoneuletta ja päättely läppäkoukulla. Tässä näkyy kivasti tuon turkoosin langan elävä väri, raikkaan näköinen yhdistettynä valkoiseen.

Auton kosteudensyöjät

Esikoisen koululla oli joulujuhlan yhteydessä myyjäiset, ja vanhempia pyydettiin tuomaan sinne leipomuksia myyntiin. Noh, minähän en leivo, joten sovelsin vähän. Tein auton kosteudensyöjiä kaapista löytyneistä jämäkankaista, sisälle laitoin silikageelirakeita (kissakristalleita, myydään marketin lemmikkiosastolla kissanhiekkapussissa). Omassa käytössä tämmöiset on todettu erittäin toimiviksi, joten hyvillä mielin tarjosin näitä koululle myytäviksi. :)
Pahoittelut huonosti sommitelluista ja latteista puhelinkuvista.

Villasukat tyttöselle

Koulussa tutustumme myös neulomiseen, sekä käsin että koneella. Tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa asuste, mikä tulisi tarpeeseen. Lapsillahan on ikuinen villasukkien puutostila, koska vaikka niitä olisikin tarpeeksi, ne on aamukiireessä hukassa.

Esikoisella oli suurin pula villasukista, ja väriksi valikoitui luonnollisesti vaaleanpunainen. Etsin lehdistä erilaisia pitsineuleita ja testailin niitä tilkulle. Nämä testatut olivat kauniita, mutta todella hankalia sovittaa 40 silmukalle ja neljälle puikolle. Kolmas vaihtoehto osoittautui toimivaksi, mutta ei tietystikään ole yhtä näyttävä.

Tässäpä nämä valmiina. Ylhäällä kuvissa väri on todellinen, alhaalla puhelimen salaman pilaamat värit. Tyttönen tykkäsi kovasti ja olen itsekin ihan tyytyväinen. Vähäsen näkyy jäljessä edellisen neulontakerran jälkeen kuluneet vuodet.

Konekirjontapäivä

Tänään koulussa aikuisopiston puolelta opiskelija piti meille konekirjontapäivän. Tarkoitus oli tehdä kortti kangastilkkuja ja eri koneompeleita yhdistellen.
Tämä työtapa oli todella hauska, luovuutta ilman suurempia sääntöjä ja rajoituksia, tätä tekisi mieli opetella heti lisää! Mistä saisi vuorokauteen lisää tunteja? Alimmassa kuvassa on ryhmämme kaikki kortit (plus yksi pussukka), jokaisessa näkyy vähän erilaisia ompeleita ja materiaaleja.