Nyt alkaa olla näyttötyön hameita jo mukava määrä valmiina.
Heti ensimmäisen päivän alkajaisiksi Neenuskalla pomo kysyi, että mitä
haluan tehdä. Ihana kysymys! Tuli heti olo, että tästä harjoittelusta
tulee hyvä. :) Kyselin, että mille olisi tarvetta, josko sen pohjalta
voisin jotain suunnitella. Vaihtoehtoja alaosista käytiin pikaisesti
läpi erilaisista housuista hameisiin, ja päädyin alkaa työstää
kellohametta lapselle. Aiemmin en ollut sellaista piirtänyt (harjoitusta
lukuunottamatta) mutta ohjeet oli tallessa, ja uskoin suoriutuvani
siitä kunnialla. :) Tässä kohtaa pidin mielessäni sen, että näyttötyön
tarkoituksena ei ole haukata liian isoa palaa mistä ei suoriudu, vaan
näyttää se minkä osaa.
Piirsin neljä eri kokoa ikähaitarille 1-8v, ja tein koeversiot isoimmasta ja pienimmästä koosta. Paikallisen facekirppiksen kautta saimme pikaisesti paikalle pipopalkkaa vastaan kaksi taaperoa, jotka saivat sovittaa tuota 1-2v kokoa. Pomon oma tytär sovitti isointa, ja näiden perusteella tein vielä muutoksia kaavoihin.
Tässä kohtaa alkoi se taiteellinen osuus. :)
Heti ensimmäisen päivän alussa pomo osoitti pipojen ompelusta yli jääneitä tilkkuja isossa säkissä ja naurahti, että noista saa keksiä jotain. No minähän keksin! Ihania kuoseja, hempeitä värejä ja aika isojakin paloja, mutta pipoihin niistä ei enää riittänyt materiaalia.
Jaoin täyskellohameen kahdeksaan osaan, ja sommittelin ananaspalan muotoisista tilkuista uniikkeja hameita. On hillitympää ja räväkämpää, jokaiseen makuun jotain. Kaikkia yhdistää helmassa oleva ohut pitsinauha, mikä keventää ilmettä ihanasti.
Piirsin neljä eri kokoa ikähaitarille 1-8v, ja tein koeversiot isoimmasta ja pienimmästä koosta. Paikallisen facekirppiksen kautta saimme pikaisesti paikalle pipopalkkaa vastaan kaksi taaperoa, jotka saivat sovittaa tuota 1-2v kokoa. Pomon oma tytär sovitti isointa, ja näiden perusteella tein vielä muutoksia kaavoihin.
Tässä kohtaa alkoi se taiteellinen osuus. :)
Heti ensimmäisen päivän alussa pomo osoitti pipojen ompelusta yli jääneitä tilkkuja isossa säkissä ja naurahti, että noista saa keksiä jotain. No minähän keksin! Ihania kuoseja, hempeitä värejä ja aika isojakin paloja, mutta pipoihin niistä ei enää riittänyt materiaalia.
Jaoin täyskellohameen kahdeksaan osaan, ja sommittelin ananaspalan muotoisista tilkuista uniikkeja hameita. On hillitympää ja räväkämpää, jokaiseen makuun jotain. Kaikkia yhdistää helmassa oleva ohut pitsinauha, mikä keventää ilmettä ihanasti.
Tein vielä muutamia hameita, mitkä on leikattu kokonaisena, toisissa pinkkiä tähtitrikoota ja toisissa oranssia joustofroteeta. Pitsireuna näissäkin, tottakai.
Että voi ihminen tulla onnelliseksi ompelusta!
Mitä tästä olen oppinut? Ainakin sarjatyön tehokkuus on käynyt entistä enemmän selväksi. Myös se, ettei voi sokeasti luottaa valmiisiin kokotaulukoihin, vaan vaatteita on päästävä sovittamaan elävän mallin päällä. Joustamattoman pitsin yhdistäminen erittäin joustavaan ja ohueen trikooseen on yllättävän haastavaa, joustofroteeseen se käy huomattavasti helpommin.
Nyt viikonloppuna nämä hameet löytyvät Käsityökorttelista Toivolan vanhalta pihalta Jyväskylästä. Toivottavasti nähdään siellä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!