Shortsit ilman saumuria

Onni on ompelukone, millä saa takuuvarmasti siistiä jälkeä. Huomaan ompelevani yhä enemmän ilman saumuria, varsinkin silloin jos on aikaa keskittyä yksityiskohtiin ja tikkauksiin.
Nämä joustocollegeshortsit tein kokonaan ilman saumuria, ihan vaan näyttääkseni, että pelkällä ompelukoneellakin voi saada katseenkestävää jälkeä aikaan.

Kaavana Ob:n High jump numerosta 4/2011, koko 110. Lahkeet lyhensin shortsimittaan ja vaihdoin resorin tilalle taitteen, ja taskut piirsin uusiksi.

Jokainen sauma on litistetty, eli (joustavalla) suoraompeleella yhteen ja saumanvarat tikkasin auki eri puolille. Nämä trikoon tyyppiset neulokset ei välttämättä vaadi saumurihuolittelua, koska ei lähde purkautumaan.

Taskun tein maailman yksinkertaisimmalla tavalla, eli ompelin tähtitrikoosta taskun muotoisen kappaleen suoraan etulahkeeseen kiinni. Ei ehkä kestä kovin isoja kivenjärkäleitä kantaa, mutta näin sain taskun kohdasta litteämmän ja toivottavasti viileämmän helteitä ajatellen.
Valitsin taskuun koristeellisen tähtitikkauksen, tähän käy aivan yhtä hyvin tavallinen siksak tai mikä tahansa muu leveämpi ommel.

Vyötäröresori on myös ommeltu litteästi kiinni, eli oikealla puolella näkyvä sauma (resori+lahjekappale) on tehty samalla tavalla kuin tuo lahkeen sivusauma, ja sisäpuolelle jäävän reunan tikkasin lahjekappaleen puolelle.
Vyötäröresorin sisälle laitoin kuminauhan, niin pysyy housut hyvin jalassa.

Materiaalit kangaskaapin aarteita.

Käyttäjä oli niin tyytyväinen, että ennätti saada ruohotahrat jo polveen ja kankaat ryppyyn ennen kuvaamista.

Kevätjuhlavaatetta lapsille

Esikoiselta loppui eskari, joten tarvittiin mekko. Ei mikään arkimekko, sillä eskari loppuu vain kerran elämässä, ja silloin pitää saada olla prinsessa.
Havahduin tähän hyvissä ajoin, jopa muutamaa päivää ennen kevätjuhlaa. Ruokatunnilla perjantaina työssäoppimispaikassa selailin Ottobre-lehtiä hakien inspistä, ja uusimman numeron Kolibri miellytti silmää eniten. Kipinkapin kaupan kautta hakemaan lehti omaksi! Illalla aloitin kaavojen piirtämisen ja viikonloppuna sain ommeltua valmiiksi, kun juhlat oli torstaina.
Kävin kangaskaapin läpi tietäen, että siellä on kuitenkin jotain kivaa kangasta, minkä olemassaoloa en muista, ja olihan siellä tämä vanhan roosan värinen pellava. On muuten harvinaisen rasittava materiaali leikata! Varsinkin epätasaisella lautalattialla, missä tilaa koko kankaan levittämiseen ei ole. Jotain extraa halusin korostamaan pellavan luonnetta, ja löysin sopivasti tuon pitsinpätkän ompelutarvikkeiden seasta. Joskus kannattaa säästää kaikki mahdollinen. :) Kuin tilauksesta löysin vielä yhden piilovetoketjun, minkä hankkimisajankohdasta ei ole minkäänlaista käsitystä.
Tämmöinen tarkka näpertäminen on vaihtelun vuoksi virkistävää. Silittämistä, tukikangasta, millintarkkaa leikkaamista.
Mekon koko 122, tuli vähän liian iso. Mahtuupa myöhemminkin päälle.
Ohjeesta poikkesin sen verran, että tein tyllialushameen irralliseksi erikseen, ja jätin takaa rusetit pois.

(Eikö sovikin ihanasti nuo kengät tähän lookiin..)

Myös pojat tarvitsivat juhlia varten siistimmät paidat. Varsinaisia juhlapaitoja ei ollut aikaa alkaa näpertää. Kangaskaapista löytyi taas näitä tilkkusia, mistä ei enää kokonaista vaatekappaletta saanut. Uusimman Ob:n Simple new antoi helposti mahdollisuuden yhdistelyyn, kivan tuntuinen ja nopea malli ommella.

Kuopukselle vielä teeppari vanhemmalla Spot fish-kaavalla, hurjan paljon isompi kuin yllä olevat paidat, vaikka koko on sama 86!

Keskimmäiselle Tommy-kaavalla hihaton, etupuoleen riitti vielä Salamaa ja takakappale yksiväristä punaista.



Kaikki nämä vaatteet jouduin tehdä ilman Karamellipuu-lappusia, sillä vanhat on loppu ja uudet vasta tulossa. Sitä päivää innolla odottaessa...

Nyt se on sitten ensimmäisen vuoden opinnot purkissa! Kiitos vielä Neenuskalle, että sain olla siellä loppukevään. Kuuluu niihin kokemuksiin, mitkä jättää varmasti jälkensä ja näkyy vielä myöhemminkin elämässä.

Nyt nautin lomasta! :)