Ompelun nautinto!

Tilasin Noshilta ihania trikoita, ja sormet syyhyten kävin ensimmäisenä vihreän raidallisen ribbitrikoon kimppuun. Ilo ei kestänyt kauaa, sillä jokaisen ompeleen jouduin purkaa useaan kertaan, mitä ompelukoneella ompelin. Vaihtelin lankoja ja neuloja, hetkittäin sain hyvää jälkeä aikaiseksi, mutta pääasiassa hyppytikkiä hyppytikin perään. Ei ollut mun Eva Creative tehty joustavien trikoiden ompeluun, muutaman vuoden sitä katselin ja kasvatin kärsivällisyyttä, mutta nyt se loppui. Aloin katsella uusia koneita netistä, tein vertailuja, kyselin kokemuksia ihmisiltä, ja lopulta päädyin Pfaff Ambition Essentialiin.
Tuo uusi ihanuus tuli pari päivää sitten, ja pääsin viimeistelemään vihreän paidan. Purkamisista jäi jäljet, mutta säästyypä tulevat kankaat.



Tämän uusimman Ottobren peplumin ompelin kokonaan uudella koneella (ja edelleen hyvin palvelevalla, äitini vanhalla Husqvarnan 90-luvun saumurilla), ja voi vitsit sitä tunnetta! Hypähtelin tuolillani, vähän väliä huutelin miestäni katsomaan tuota ihanan täydellisen siistiä jälkeä ja hymyilin itsekseni suu korvissa. Tältä ompelun kuuluisi tuntua, aina! Onnistumisen kokemus oli huikea, pusero on niin nätti, että kyllä kelpaa esitellä! :)
Koneessa on jos jonkinlaista ommelta, ääni on ihanan hiljainen ja tasainen, jopa paininjalka on tuhat kertaa kätevämpi pienine merkintöineen, kuin markettikoneissa.

Tämä kokolappu ei kulu pois eikä kutita. Oikealla puolella Karamellipuu-merkki.

Loput nappikorvikset

Tein samaan syssyyn loputkin korvispohjat nappikorviksiksi, nää on hurjan söpöjä.
Mielessä alkaa kuhista jos jonkinlaista ideaa, minkälaisia koruja tekisi seuraavaksi. Näiden tekemiseen saattaa jäädä koukkuun...

Nappeja korviin

Korviksia pitää olla jokaiseen asuun ja mielentilaan sopivia. Varsinkin nappikorviksia.
Ompelua harrastavan nappikorvikset ovat tietysti nappeja.
Korupohjat tilasin Villihelmi-verkkokaupasta, ja napit on omaa varastoa.

Onnellisuushuppari

Sana onnellisuushuppari tuli mieleen, kun mietin tätä vaatetta kuvaavaa sanaa. Kankaan oranssi on täydellisen lämmin, joustofroteen tuntu ihanan pehmoinen, ja malli todella mukava päällä.
Ottobre 4/2014 True friends lasten kaava on tässä pohjana, koko 170cm. Helmaa pidensin reippaasti,  taskut tein tuollaiset maailman helpoimmat, ja aavistuksen sieltä täältä muokkasin omiin mittoihin sopivammaksi. Valmiista hupparista vielä kavesin sivusaumoista, joten taskut eivät ole ihan niin isot kuin olisi alunperin olleet.
Hupussa ja taskuissa sisällä sama keltainen trikoo. Hupusta tuli vuorin kanssa tönköhkö, eikä hupun malli mun mielestä ole paras mahdollinen. Käyttökertojen myötä uskoisin sen kuitenkin pehmenevän vähemmän häiritseväksi.



Poseeraaminen ei ole mulle millään tavalla luonnollista ja mukavaa. Kameran edessä tuntuu siltä, kuin muuttuisin kankeaksi betonimöhkäleeksi. Sovituskuvia haluaisin kuitenkin tänne blogiin saada, joten hyppelin lumipenkalta alas samalla kun mieheni otti kuvia. :) Tässä on mulla selkeästi kehittymisen paikka.
(Tekisi mieli vielä huomauttaa lättänöistä päätä pitkin menevistä saunanpuhtaista hiuksista, mutta en huomauta, ettette huomaa niitä.)

Loppuun pientä sälää. Lenkkeilypipon tein veljeni vaimolle kiitokseksi, että katsoi meidän lapsia hetken aikaa. Omasta pipovarastosta muuten puuttuu turkoosi pipo, suuri puute on ja se täytyy korjata pikimmiten.



Tämä vihreä-valkoinen ihanan pehmeä trikoo on jostain kankaiden yöstä naurettavan halvalla ostettua, ja se pääsi nyt Ellin ja Oskarin pitkiksiksi. Kaava oli joku Ottobren perus leggingskaava muokattuna sivusaumattomaksi, lahkeensuut muutin myös toisenlaisiksi.